Kuka saa nähdä rahasi? Kryptojen yksityisyys suurennuslasin alla

​Bitcoin lupasi talousjärjestelmän ilman perinteisiä välikäsiä. Silti sen transaktiot ovat kaikkien nähtävissä. Yksityisyyteen keskittyvien kryptovaluuttojen herättäessä jälleen kiinnostusta esiin nousee vanha kysymys: kuinka suuren osan taloudellisesta elämästämme pitäisi olla muiden tarkasteltavissa?

Miksi kryptojen yksityisyys on jälleen tapetilla

Yksityisyydestä on jälleen tullut keskeinen aihe kryptomaailmassa, ja Gemini-pörssin perustajat Tyler ja Cameron Winklevoss kuuluvat sen näkyvimpiin puolestapuhujiin. Veljekset ovat tukeneet Zcashia, transaktioiden tietoja suojaamaan suunniteltua kryptovaluuttaa, ja hakevat Yhdysvalloissa sen tokeniin sidottua pörssinoteerattua rahastoa, jonka ticker on ZEC. Ehdotettu rahasto antaisi sijoittajille altistuksen ZEC:n hinnalle perinteisten välitystilien kautta, mutta se ei tarjoaisi Zcashin suojattujen osoitteiden mahdollistamaa transaktioiden yksityisyyttä.

Näytä julkaisu X:ssä Ladataan...

Tweetin poisti sen kirjoittaja.

Mutta me tallensimme kaiken 🙂.

Kehitys heijastaa laajempaa keskustelua siitä, mitä kryptovaluuttojen pitäisi oikeastaan saavuttaa. Yksityisyyden puolustajien mukaan ihmisten ei pitäisi joutua paljastamaan taloudellista toimintaansa vain siksi, että he käyttävät digitaalisia varoja. Sääntelyviranomaiset puolestaan pitävät transaktioiden läpinäkyvyyttä tärkeänä työkaluna rahanpesun, pakotteiden kiertämisen ja muiden rikosten havaitsemisessa.

Eikö Bitcoinin pitänyt olla yksityinen?

Bitcoin syntyi kulttuurissa, johon vaikuttivat osin cypherpunk-liike ja libertaristiset ajatukset. Molemmat korostivat yksilön itsemääräämisoikeutta, vaikka cypherpunkit keskittyivät erityisesti kryptografian hyödyntämiseen yksityisyyden suojaamiseksi ja riippuvuuden vähentämiseksi luotetuista instituutioista. Tämä filosofia vaikuttaa edelleen. Kuten Geminin toinen perustaja Cameron Winklevoss totesi: ”Yksityisyys on kryptojen seuraava rajapyykki. Se on kohta, jossa valtion ja yritysten ylivalta päättyy ja vapautesi sekä itsemääräämisoikeutesi alkavat.”

Bitcoinin alkuperäinen vetovoima perustui siihen, että ihmiset saattoivat säilyttää ja siirtää rahaa pyytämättä pankilta lupaa. Sen lohkoketju suunniteltiin kuitenkin julkiseksi, joten kuka tahansa voi tarkistaa transaktiot ja varmistaa, ettei samoja kolikoita ole käytetty kahdesti. Bitcoin-osoitteet ovat pseudonyymejä eivätkä suoraan yhdistettyjä oikeisiin nimiin, mutta se ei takaa anonymiteettiä.

Kun osoite yhdistetään henkilöön esimerkiksi säännellyn pörssin kautta, julkisesti saatavilla olevat tiedot voivat paljastaa osia hänen taloushistoriastaan. Lohkoketjuanalytiikkayritykset ovat kehittäneet työkaluja näiden yhteyksien jäljittämiseen, minkä ansiosta tutkijat voivat tarkastella transaktioita, joita käyttäjät ovat saattaneet pitää anonyymeinä.

Miksi tavalliset ihmiset tarvitsisivat taloudellista yksityisyyttä?

Mietitään, mitä tapahtuu, kun joku käyttää pankkitiliä. Työnantaja saattaa tietää, kuinka paljon henkilö ansaitsee, ja pankki näkee hänen transaktionsa. Viranomaiset voivat saada taloudellisia tietoja käyttöönsä sovellettavien laillisten menettelyjen kautta, mutta ulkopuolinen ei yleensä voi tarkistaa tilin saldoa tai käydä läpi jokaista tehtyä ostosta.

Julkiset lohkoketjut toimivat eri tavalla. Jos joku tunnistaa yritykselle kuuluvan lompakon, hän saattaa pystyä tarkastelemaan maksuja, varoja ja siirtoja muihin osoitteisiin. Yksityishenkilöiden tapauksessa nämä tiedot voivat paljastaa varallisuuden, kulutustottumukset tai suhteet tiettyihin organisaatioihin.

Tällaisten tietojen pitämiseen luottamuksellisina on käytännöllisiä syitä. Yritys ei välttämättä halua kilpailijoiden tarkastelevan toimittajille suoritettuja maksuja. Kryptovaluutassa palkan saava henkilö ei ehkä halua tuntemattomien arvioivan tulojaan, ja julkisesti näkyvät varat voivat tehdä varakkaista henkilöistä varkauksien tai kiristyksen kohteita. Nämä huolenaiheet eivät välttämättä liity laittomaan toimintaan, aivan kuten tiliotteiden tai yksityisviestien luottamuksellisuuden säilyttäminen ei merkitse väärinkäytöstä.

Mitkä kryptovaluutat todella suojaavat yksityisyyttä?

Monero (XMR) on yksi tunnetuimmista yksityisyyteen keskittyvistä kryptovaluutoista. Sen transaktioissa käytetään kryptografisia tekniikoita, jotka hämärtävät lähettäjät, vastaanottajat ja summat oletusarvoisesti, mikä vaikeuttaa tavallisten maksujen jäljittämistä ulkopuolisten toimesta. Toisin kuin Bitcoinissa, transaktioiden tietoja ei näytetä avoimesti sen lohkoketjussa.

Zcash (ZEC) käyttää erilaista lähestymistapaa. Se hyödyntää nollatietotodisteita, joiden avulla verkko voi vahvistaa transaktiot paljastamatta tiettyjä taustalla olevia tietoja. Käyttäjät voivat valita suojatut transaktiot, mutta Zcash tukee myös läpinäkyvää toimintaa, joten kaikki siirrot eivät ole luottamuksellisia.

Yksityisyysteknologia laajenee omien kryptovaluuttojensa ulkopuolelle. Railgunin avulla käyttäjät voivat käyttää hajautetun rahoituksen sovelluksia yksityisesti tuetuissa lohkoketjuissa ja piilottaa tiettyjä transaktioiden tietoja julkisilta tarkkailijoilta. Aztec puolestaan kehittää infrastruktuuria yksityisille älysopimuksille, mikä voi laajentaa luottamuksellisuuden monimutkaisempiin rahoitussovelluksiin. Kryptografisesti suojatut transaktiotkaan eivät kuitenkaan aina riitä: pörssien tiedot, verkkotiedot ja käyttäjien toiminta voivat edelleen paljastaa henkilöllisyyksiä.

Voiko taloudellinen yksityisyys säilyä sääntelyn alla?

Viranomaiset tukeutuvat transaktioiden valvontaan epäilyttävien siirtojen havaitsemiseksi, rikollisverkostojen tunnistamiseksi ja pakotteiden toimeenpanemiseksi. Yksityisyyttä parantavat teknologiat voivat vaikeuttaa tutkintaa erityisesti silloin, kun varat liikkuvat transaktiohistoriaa piilottavissa järjestelmissä. Jotkin pörssit ovatkin rajoittaneet yksityisyyskolikoita tai poistaneet niitä valikoimastaan sääntelyvaatimusten tai compliance-huolien vuoksi.

Kehittäjät etsivät tapoja sovittaa luottamuksellisuus yhteen sääntelyvelvoitteiden kanssa. Yksi lähestymistapa on valikoiva tietojen luovuttaminen, jossa käyttäjä voi paljastaa tiettyjä tietoja tarkastajalle tai muulle valtuutetulle osapuolelle julkistamatta koko taloushistoriaansa. Nollatietotodisteet voivat myös auttaa osoittamaan tiettyjen ehtojen täyttymisen paljastamatta kaikkia taustalla olevia tietoja.

Aihe ulottuu kryptokaupankäyntiä laajemmalle. Lohkoketjujen tullessa osaksi maksuja, tokenisoituja arvopapereita ja muita rahoituspalveluja yritykset saattavat haluta jaetun infrastruktuurin hyödyt julkaisematta kaupallisesti arkaluonteisia tietoja. Sääntelyviranomaiset kuitenkin edellyttävät jatkossakin mekanismeja talousrikosten tutkimiseen, eikä yksityisyysteknologia yksin ratkaise erimielisyyksiä siitä, mitä tietoja viranomaisilla pitäisi olla oikeus saada.

Kryptojen varhaisimmille tukijoille yksityisyys liittyi läheisesti vapauteen taloudellisista välikäsistä. Järjestelmä voi kuitenkin toimia ilman, että pankki hallitsee jokaista transaktiota, ja silti paljastaa käyttäjistään huomattavasti enemmän kuin he tarkoittivat. Kryptojen yksityisyyden tulevaisuus voi riippua siitä, pystyvätkö kehittäjät ja sääntelyviranomaiset luomaan perinteisestä rahoituksesta tutun eron: tietojen saatavuus laillisten menettelyjen kautta ei ole sama asia kuin se, että kaikkien taloudellinen toiminta olisi pysyvästi julkisesti nähtävissä.