Voivatko kryptopörssit kadota?

​Kryptopörssit ovat toimineet digitaalisten omaisuuserien pääasiallisena porttina jo vuosia. Uudet kaupankäyntityökalut mahdollistavat kuitenkin kryptovaluuttojen ostamisen, myymisen ja siirtämisen ilman, että käyttäjä luovuttaa hallinnan keskitetylle alustalle. Voiko ala ajan mittaan kasvaa ulos pörsseistä, jotka auttoivat rakentamaan sen?

Miksi kryptopörssit eivät ehkä enää ole välttämättömiä

NEAR Protocolin toinen perustaja Illia Polosukhin uskoo, että keskitettyjen pörssien merkitys vähenee, kun kaupankäynti ja muut rahoituspalvelut siirtyvät suoraan lohkoketjuihin. Sen sijaan, että käyttäjät avaavat tilin useilla alustoilla, he voivat yhä useammin käydä kauppaa eri verkkoihin yhdistyvien sovellusten kautta. 

Näytä julkaisu X:ssä Ladataan...

Tweetin poisti sen kirjoittaja.

Mutta me tallensimme kaiken 🙂.

Merkittävämpi muutos on se, ettei kaupankäynnin enää tarvitse tarkoittaa varojen tallettamista yritykselle, joka hallitsee niitä. Hajautetut alustat voivat mahdollistaa kaupankäynnin suoraan käyttäjien lompakoista, jolloin varojen säilytysvalta pysyy heillä itsellään. Tämä vähentää riippuvuutta pörssistä, joka voisi jäädyttää kotiutukset, rajoittaa tilejä tai ajautua talousvaikeuksiin. Samalla käyttäjät joutuvat kuitenkin vastaamaan itse turvallisuudestaan.

Teknologia ei vielä täysin korvaa perinteisiä ratkaisuja. Pankkikotiutukset, veroraportointi ja pääsy perinteisille rahoitusmarkkinoille ovat edelleen alueita, joilla uudet alustat kirivät muita kiinni. Polosukhin myönsi itse nämä puutteet, vaikka hänen mukaansa keskitettyjä pörssejä ei enää tarvita moniin kryptotransaktioihin.

Missä pörssit ovat yhä parempia

Keskitetyillä pörsseillä on yksi merkittävä etu: helppokäyttöisyys. Uusi käyttäjä voi avata tilin, tallettaa rahaa ja ostaa Bitcoinia ilman, että hänen tarvitsee opetella lompakon hallintaa tai maksaa lohkoketjun transaktiomaksuja. Miljoonille käyttäjille tämä yksinkertaisuus voi olla tärkeämpää kuin mahdollisuus käydä kauppaa ilman välikättä.

Suuret alustat tarjoavat myös likviditeettiä, asiakastukea ja tutun väylän säännellyille markkinoille. Niiden kaupankäyntijärjestelmät pystyvät käsittelemään huomattavia volyymeja, ja säilytyspalvelut vapauttavat asiakkaat yksityisten avainten hallinnasta. Suoja vaihtelee kuitenkin pörssien ja lainkäyttöalueiden välillä, ja varojen pitäminen alustalla tarkoittaa, että käyttäjän on luotettava sen suojaavan nämä varat.

Hajautettuun kaupankäyntiin liittyy erilaisia riskejä. Älysopimuksia voidaan hyödyntää väärin, transaktiot ovat usein peruuttamattomia, ja kadonnut yksityinen avain voi tarkoittaa varojen pysyvää menettämistä. NEAR Intentsiin kohdistunut tuore hyväksikäyttö häiritsi palveluita tilapäisesti ja osoitti, miten tekniset haavoittuvuudet voivat aiheuttaa ongelmia, vaikka käyttäjät eivät olisi riippuvaisia perinteisestä pörssistä.

Vastuu on toinen erottava tekijä. Kun perinteinen pörssi tekee virheen, asiakkailla on yleensä yritys, johon ottaa yhteyttä, ja mahdollisesti myös oikeudellisia vaihtoehtoja. Hajautetuissa protokollissa vastuun määrittäminen voi olla vaikeampaa, etenkin kun kehittäjät, käyttäjät ja palveluntarjoajat toimivat eri maissa.

Entä jos pörssit siirtyvät lohkoketjuun?

On kuitenkin toinenkin mahdollisuus: pörssit voivat säilyä ottamalla käyttöön teknologian, joka uhkaa korvata ne. Hyperliquid Policy Centerin toimitusjohtaja Jake Chervinskyn mukaan julkisista lohkoketjuista voi tulla kaupankäyntialustojen keskeistä infrastruktuuria, myös CME Groupin ja Intercontinental Exchangen kaltaisille vakiintuneille rahoitusmarkkinoiden toimijoille.

”Voisin kuvitella, että jos onnistumme, 10 vuoden kuluttua jokaisen kuviteltavissa olevan pörssin [...] on integroitava tämä teknologia, jos se haluaa kilpailla”, Chervinsky sanoi Digital Asset Summitissa Singaporessa.

Tässä tilanteessa pörssit säilyisivät kaupankäynnin tuttuna käyttöliittymänä, kun taas lohkoketjut hoitaisivat suuremman osan taustalla tapahtuvasta toiminnasta. Asiakkaat voisivat edelleen käyttää säänneltyjä tilejä, asiakastukea ja perinteisiä kaupankäyntisovelluksia ilman, että heidän välttämättä tarvitsisi tietää, mikä verkko käsittelee heidän transaktionsa.

Konkreettinen esimerkki on jo nähtävissä. Krakenin emoyhtiö Payward ilmoitti syyskuussa suunnitelmista tuoda säännellyt perpetual futures -markkinat Hyperliquidin lohkoketjuinfrastruktuuria käyttäville kelpoisuusehdot täyttäville yhdysvaltalaisasiakkaille. Ehdotuksessa yhdistyisivät ketjussa tapahtuvan kaupankäynnin teknologia ja säännellyt liiketoiminnot, jotka vastaavat sopimusten operoinnista ja selvityksestä viranomaishyväksynnän edellyttämällä tavalla.

Tällaiset järjestelyt viittaavat siihen, ettei keskitettyjen ja hajautettujen pörssien tarvitse kilpailla keskenään siihen asti, että toinen korvaa toisen. Kaupankäyntialustat voisivat säilyttää asiakkaansa ja sääntelyvastuunsa, mutta hyödyntää julkisia lohkoketjuja sen sijaan, että ne kehittäisivät itse kaupankäynti-infrastruktuurinsa jokaisen osan.

Voivatko pörssit todella kadota?

Paljolti riippuu siitä, mitä pörssi oikeastaan tekee. Lohkoketjupohjaiset markkinat voivat ottaa vastuulleen suuremman osan ostajien ja myyjien yhdistämisestä, mutta pörssit myös yhdistävät asiakkaat pankkeihin, hallinnoivat tilejä ja tarjoavat pääsyn säänneltyihin rahoitustuotteisiin. Transaktioiden siirtäminen lohkoketjuun ei automaattisesti poista näihin palveluihin liittyviä lakisääteisiä velvoitteita.

Tavallisille käyttäjille valinta voi kiteytyä helppokäyttöisyyden ja hallinnan väliseen suhteeseen. 100 dollarin arvosta Bitcoinia ostava henkilö saattaa suosia tuttua pörssisovellusta, kun taas kokenut treidaaja voi arvostaa suoraa pääsyä markkinoille ilman, että hän luovuttaa varojensa säilytystä toiselle osapuolelle. Kumpikaan malli ei ole välttämättä parempi jokaiseen transaktioon tai jokaiselle asiakkaalle.

Teknologian kehittyessä keskitetyn ja hajautetun kaupankäynnin välinen raja voi hämärtyä. Jotkin pörssit voivat menettää liiketoimintaa lompakkopohjaisille sovelluksille, kun taas toiset ottavat käyttöön lohkoketjuinfrastruktuurin ja löytävät uusia tapoja palvella asiakkaita.

Kysymys ei enää ole yksinkertaisesti siitä, voivatko pörssit selviytyä. Kyse on siitä, mitä niiden on tarjottava, kun treidaajat voivat yhä useammin käyttää samoja markkinoita ilman niitä.