Tweetin poisti sen kirjoittaja.
Mutta me tallensimme kaiken 🙂.
Forbes arvioi Paul McCartneyn nettovarallisuudeksi 1,4 miljardia dollaria, mikä tekee hänestä maailman kolmanneksi rikkaimman muusikon. Omaisuuden taustalla ovat legendaaristen hittien lisäksi vuosikymmenten sijoitukset. Muusikon kokemukset osakemarkkinoilta eivät kuitenkaan olleet yksinomaan menestyksekkäitä.
Tämä artikkeli on käännetty alkuperäisestä tekstistä. Lue kirjeenvaihtajamme alkuperäinen versio täältä.
Musiikkioikeudet ovat 84-vuotiaan Paul McCartneyn omaisuuden perusta. Vuonna 1969 hän perusti MPL Communicationsin, joka omistaa nykyään tuhansia kappaleita, myös muiden artistien teoksia. Forbesin mukaan yhtiön arvo on vähintään 250 miljoonaa dollaria.
Toinen merkittävä omaisuuserä on McCartneyn 25 prosentin omistusosuus Apple Corpsista, joka hallinnoi The Beatlesin kaupallisia etuja. Yhtiö tuottaa vuosittain yli 50 miljoonaa dollaria suoratoistosta, vinyylilevyjen myynnistä ja oheistuotteista. McCartneyn osuuden arvo on yli 150 miljoonaa dollaria. Lisäksi hänen oikeutensa The Beatlesin kappaleiden sävellyksiin tuottavat vähintään 10 miljoonaa dollaria vuodessa, ja niiden arvoksi arvioidaan 200 miljoonaa dollaria.
Näytä julkaisu X:ssä Ladataan...
McCartney on kartuttanut varallisuuttaan merkittävästi myös live-esiintymisillä. Pelkästään Got Back -kiertueellaan hän esiintyi 79 konsertissa vuosina 2022–2025. Hänen kiertueansionsa ovat vuosikymmenten aikana nousseet yhteensä satoihin miljooniin dollareihin. Omaisuuteen kuuluu myös kiinteistöjä Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa sekä taidekokoelma, jossa on Pablo Picasson ja René Magritten teoksia.
McCartneyn tie ensimmäiseen miljardiin ei kuitenkaan rakentunut pelkästään konserteista ja rojaltituloista. Jo 1960-luvulla hän osallistui osakekauppoihin, jotka eivät aina tuottaneet hänelle voittoa.
Northern Songs, John Lennonin ja Paul McCartneyn kirjoittamien kappaleiden julkaisuoikeudet omistanut yhtiö, listautui Lontoon pörssiin 18. helmikuuta 1965. Sijoittajille tarjottiin 1,25 miljoonaa osaketta hieman yli dollarin kappalehintaan. Listautumisannin aikaan yhtiön arvoksi arvioitiin noin 7,6 miljoonaa dollaria.
Näytä julkaisu X:ssä Ladataan...
Northern Songsilla oli todellisia tulonlähteitä. Time-lehden mukaan oikeudet 56 Lennonin ja McCartneyn kappaleeseen tuottivat noin 1,4 miljoonaa dollaria rojaltituloja vuodessa. Sijoittajia houkutteli kuitenkin yhtiön taloudellista menestystä enemmän The Beatlesin poikkeuksellinen suosio. Osakkeita osti noin 3 500 ihmistä, ja listautumisannin ympärillä vallinnut innostus muistutti nykyisten meemiosakkeiden spekulatiivista huumaa.
Ostajien odotukset eivät kuitenkaan täyttyneet. Pian kaupankäynnin alettua osakekurssi putosi alle 0,84 dollarin, eikä The Beatlesin uuden Yhdysvaltain-kiertueen siivittämä myöhempi kurssinousu heti riittänyt korvaamaan sijoittajien tappioita. Syyskuussa 1965 Forbes jopa pilkkasi ostajia, jotka olivat antautuneet Beatlemanian vietäviksi taloustoimittajien varoituksista huolimatta.
McCartney sai osakeannista noin 263 000 dollaria myytyään osan omistuksestaan. Northern Songsin pörssilistautumisen jälkeen hänelle jäi 750 000 osaketta eli 15 prosentin omistusosuus yhtiöstä. Lennonilla oli yhtä suuri osuus. Musiikkikustantaja Dick James ja hänen liikekumppaninsa Charles Silver puolestaan hallitsivat suuria osake-eriä.
McCartneyn todelliset ongelmat eivät alkaneet kurssilaskusta vaan taistelusta Northern Songsin määräysvallasta. Vuonna 1969 Dick James ja Charles Silver myivät yhteensä 32 prosentin osuutensa mediayhtiö ATV:lle ilmoittamatta asiasta Lennonille ja McCartneylle. Muusikot yrittivät hankkia määräysvallan, mutta hävisivät yritysvaltauksesta käydyn taistelun.
Syyskuuhun mennessä ATV oli koonnut haltuunsa 54 prosenttia Northern Songsin osakkeista, ja Lennon ja McCartney suostuivat myöhemmin myymään omistuksensa. McCartney sai osuuttaan vastaan noin 3,6 miljoonan dollarin arvosta ATV:n velkapapereita, mutta menetti mahdollisuuden hallita omien hittikappaleidensa julkaisuoikeuksia.
Vuonna 1985 Michael Jackson osti ATV:n musiikkikatalogin 47,5 miljoonalla dollarilla. Kauppa toi hänelle tuhansien muiden sävellysten ohella julkaisuoikeudet 251 Beatles-kappaleeseen, kuten Yesterday-, Hey Jude- ja Let It Be -kappaleisiin. McCartney oli itse aiemmin neuvonut Jacksonia sijoittamaan musiikkikatalogeihin ja kertonut tekijänoikeuksien tuottopotentiaalista.
Näytä julkaisu X:ssä Ladataan...
Samaan aikaan McCartney sijoitti itse aktiivisesti musiikkioikeuksiin. 1970-luvulla hänen yhtiönsä MPL Communications hankki Buddy Hollyn musiikkikatalogin. Myöhemmin sen omistukset laajenivat muun muassa Broadway-musikaalien, kuten Greasen, sekä suosittujen joululaulujen oikeuksiin. Esimerkiksi It's Beginning to Look a Lot Like Christmas ja The Christmas Song tuottavat edelleen tuloja suoratoistosta, julkisista esityksistä ja lisensoinnista.
Samaan aikaan McCartney pyrki vuosikymmenten ajan saamaan The Beatlesin kappaleiden oikeudet takaisin. Vuonna 1995 Jackson yhdisti musiikkikustannustoimintansa Sonyn kanssa, ja japanilaisyhtiö sai lopulta täyden määräysvallan Sony/ATV:ssä. Vuonna 2017 McCartney pääsi yhtiön kanssa sovintoon Yhdysvalloissa käydyn oikeuskiistan jälkeen. Yhdysvaltain tekijänoikeuslaki antoi hänelle mahdollisuuden alkaa vuonna 2018 saada takaisin osuutensa vuosikymmeniä aiemmin kirjoitettujen kappaleiden julkaisuoikeuksista. Sovinnon taloudellisia ehtoja ei julkistettu.
McCartneyn tarina osoittaa, ettei yhtiön suosio takaa osakkeenomistajille voittoja eikä osakkeiden omistaminen aina merkitse määräysvaltaa yhtiössä. Beatlemanian aikana Northern Songsin osakkeita ostaneet sijoittajat eivät saaneet odottamiaan nopeita tuottoja, ja muusikko itse menetti myöhemmin omien hittikappaleidensa oikeuksien hallinnan. Hänen kokemuksensa korostaa riskejä, joita suosittuihin omaisuuseriin sijoittamiseen liittyy, jos niiden todellista arvoa ja omistusrakennetta ei arvioida huolellisesti.
Pitkäjänteiset sijoitukset auttoivat McCartneya kuitenkin kartuttamaan miljardiluokan omaisuutensa. Hän hankki vuosikymmenten ajan musiikkioikeuksia, jotka tuottavat edelleen säännöllisiä rojaltituloja. Hänen esimerkkinsä osoittaa, ettei onnistuneessa sijoittamisessa ole kyse vain omaisuuserän ostamisesta edulliseen hintaan, vaan myös sen hallinnan säilyttämisestä ja tuottojen kerryttämisestä vuosien ajan.