UNCTAD kartoittaa muovisaasteen torjunnan vahvistamiseen tarvittavat palvelut

UNCTAD kartoittaa muovisaasteen torjunnan vahvistamiseen tarvittavat palvelut
UNCTAD kartoittaa palveluvajeet

Kun maailmanlaajuinen muovintuotanto jatkaa kasvuaan, päättäjiltä puuttuu edelleen selkeä kauppadata palveluista, joita tarvitaan jätteen ehkäisemiseen, kierrätyksen laajentamiseen ja puhdistustoimien tukemiseen. Uusi UN Trade and Developmentin tutkimus yhdistää nämä palvelutarpeet nykyisiin kansainvälisiin luokituskoodeihin ja keskittyy erityisesti kehitysmaita koskeviin puutteisiin.

Kohokohdat

  • UNCTAD yhdistää 19 palvelutyyppiä 71 YK:n keskustuoteluokituksen koodiin muovien arvoketjun kahdeksassa vaiheessa kohdentaakseen muovisaasteen torjuntaratkaisuja ilman uusia luokitusjärjestelmiä.
  • Maailmanlaajuinen muovikauppa ylittää 1,1 biljoonaa dollaria vuonna 2023, mutta siihen liittyvien saasteentorjuntapalvelujen arvoa ei tunneta datarajoitteiden vuoksi, erityisesti kehitysmaissa, joissa alle 15 maata seuraa säännöllisesti kahdenvälistä palvelukauppaa.
  • Kehitysmaat, joiden muovien hallintakapasiteetti on heikompi, asettavat yleensä tiukempia palvelujen tuontijärjestelmiä, mikä pahentaa kotimaisia jätehuoltopaineita muovintuotannon kasvaessa ja muovijätteen kaupan vähentyessä vuosina 2013–2024.

Tämä artikkeli on käännetty alkuperäisestä tekstistä. Lue kirjeenvaihtajamme alkuperäinen versio täältä.

Tutkimus yhdistää palveluvajeet muovien arvoketjuun

Kuten UN Trade and Development raportoi, uusi tutkimus yhdistää 19 palvelutyyppiä 71 olemassa olevaan Yhdistyneiden kansakuntien keskustuoteluokituksen koodiin muovien arvoketjun kahdeksassa vaiheessa tuotesuunnittelusta ja tuotannosta kierrätykseen ja kunnostamiseen. Järjestön mukaan tämä lähestymistapa auttaa maita tunnistamaan, mitkä palvelut tukevat muovisaasteen torjuntaa ilman uutta kansainvälistä luokitusjärjestelmää.

UNCTADin mukaan muovisaaste alkaa tavaroista, mutta ratkaisut ovat vahvasti riippuvaisia palveluista, jotka jäävät usein vähemmälle huomiolle kauppatilastoissa. Näihin kuuluvat jätteiden keruu-, lajittelu- ja kierrätyspalvelut sekä suunnittelu-, laboratoriotestaus-, tutkimus-, muotoilu- ja tekniset tukipalvelut, jotka auttavat vähentämään muovin käyttöä ennen jätteen syntymistä.

UNCTADin kansainvälisen kaupan ja raaka-aineiden johtaja Luz Maria de la Mora sanoo, että muovisaasteen lopettaminen ei riipu vain muovituotteiden hallinnasta vaan myös palveluista, jotka ehkäisevät jätettä, mahdollistavat kierrätyksen ja tukevat puhdistustoimia. Hänen mukaansa kartoitus muuntaa laajat kapasiteettivajeet konkreettisiksi palvelutarpeiksi, parantaa kauppadataa ja nostaa esiin saatavuuden esteitä.

Kehitysmailla on dataan ja saatavuuteen liittyviä rajoitteita

Maailmanlaajuinen muovikauppa ylittää 1,1 biljoonaa dollaria vuonna 2023 eli noin 5 % tavarakaupasta, mutta erityisesti muovisaasteen torjuntaan käytettävien palvelujen arvoa ei tunneta. UNCTADin mukaan palvelukauppaa on vaikeampi mitata kuin tavarakauppaa, koska se perustuu kyselyihin ja maksutasetietoihin rajalla olevien tullitietojen sijaan.

Tietovaje on erityisen vakava kehitysmaissa, joissa alle 15 maata raportoi säännöllisesti kahdenvälisestä palvelukaupasta kauppakumppaneidensa kanssa. UNCTADin mukaan tämä heikentää näkyvyyttä siihen, tavoittavatko asiaankuuluva osaaminen, teknologiat ja palvelupanokset alueita, joilla muovijätehuollon tarpeet kasvavat.

Vuosina 2013–2024 muovintuotanto kasvaa, kun taas muovijätteen kansainvälinen kauppa vähenee jyrkästi, mikä lisää maiden painetta käsitellä enemmän jätettä kotimaassa. Vertaillessaan 18 taloutta tutkimus havaitsee, että maat, joiden muovien hallintakapasiteetti on heikompi, ylläpitävät yleensä myös rajoittavampia palvelujen tuontijärjestelmiä, mukaan lukien lupa- ja pätevyysvaatimukset, tekniset standardit sekä ulkomaisia yrityksiä ja henkilöstöä koskevat rajoitukset.

Nairobissa toimivan kierrätysyrityksen Mr. Green African Keiran Smithin mukaan huomiota tarvitaan palveluihin, jotka mahdollistavat ehkäisyn, korvaamisen, kiertotalouden ja asianmukaisen jätehuollon, sekä siihen, kuka voi saada niitä kohtuuhintaisesti. UNCTADin mukaan tutkimuksen tarkoituksena on tukea tulevia Maailman kauppajärjestön keskusteluja ja laajempia neuvotteluja muovisaastetta koskevasta oikeudellisesti sitovasta kansainvälisestä välineestä.

Aiemmassa artikkelissamme Nigerian sadonkorjuun jälkeisistä hävikeistä ja Deltan osavaltion viljelijöiden tukiohjelmasta kerrottiin, miten PEF USA ja NSPRI auttavat 70 viljelijää vähentämään hävikkiä koulutuksen ja parempien varastointivälineiden avulla. Toteamme, että käytännön valmiuksien vahvistaminen ja oikeiden tukipalvelujen saatavuus voivat vähentää hävikkiä koko toimitusketjussa, parantaa kestävyyttä ja tukea laajempia ruokaturvatavoitteita.

Tämä materiaali saattaa sisältää kolmansien osapuolten mielipiteitä, eikä mikään tällä verkkosivulla oleva tieto tai data muodosta sijoitusneuvontaa Vastuuvapauslausekkeemme mukaisesti. Vaikka noudatamme tiukkaa Toimituksellista Integriteettiä, tämä julkaisu saattaa sisältää viittauksia kumppaneidemme tuotteisiin.