Digitaalinen euro on lähellä: EU nopeuttaa CBDC-hanketta

Euroopan unionin neuvosto sopi 19. joulukuuta 2025 digitaalista euroa koskevasta kannastaan, jossa kannatettiin sekä online- että offline-toimintojen samanaikaista käyttöönottoa. Päätös poistaa keskeisen epävarmuustekijän ja siirtää EU:n keskuspankkien digitaalista valuuttaa (CBDC) koskevan hankkeen käytännön toteutusvaiheeseen - arkkitehtuurista rajoituksiin ja aikatauluihin.

Digitaalinen euro vastauksena EU:n maksuarkkitehtuurin muutoksiin

Koska käteisen osuus jokapäiväisissä maksuissa on pienentynyt ja yksityisen maksuinfrastruktuurin rooli on kasvanut, EU vauhdittaa digitaalisen euron kehittämistä julkisen rahan muotona digitaalisessa ympäristössä. Muodollisesti käteinen on edelleen yleinen maksuväline, mutta käytännössä yhä useammat maksutapahtumat käsitellään pankkien, korttiverkkojen ja fintech-alustojen kautta, jolloin maksujen hallinta keskittyy muutamille yksityisille toimijoille.

Tässä logiikassa digitaalista euroa ei ole asemoitu pankkitilien korvaajaksi tai vaihtoehdoksi kryptovaluutoille. Sen keskeisenä tehtävänä on täydentää käteistä rahaa ja tarjota kansalaisille ja yrityksille mahdollisuus käyttää keskuspankkirahaa digitaalisessa muodossa, joka on riippumaton tiettyjen maksupalvelujen tarjoajien liiketoimintamalleista. Tämän vuoksi offline-toiminnallisuudesta tuli keskeinen kysymys heti keskustelun alusta alkaen: ilman sitä digitaalinen euro ei voisi toimia täysimittaisena julkisena maksuvälineenä.

Miksi EU valitsi online + offline -mallin?

Tuki digitaalisen euron samanaikaiselle käyttöönotolle sekä online- että offline-tilassa oli kompromissi kahden pitkään keskenään kilpailevan lähestymistavan välillä. Yhtäältä haluttiin täydellinen integrointi nykyiseen maksuekosysteemiin pankkien ja maksupalvelujen kautta. Toisaalta haluttiin luoda käteisen rahan digitaalinen vastine, joka olisi itsenäisempi ja yksityisempi.

Verkkomuodossa digitaalinen euro perustuu jakelumalliin, jossa rahoituksen välittäjät ovat vuorovaikutuksessa käyttäjien kanssa, mutta eivät itse hallitse varoja. Näin uusi valuutta voidaan integroida olemassa olevaan infrastruktuuriin muuttamatta markkinoita radikaalisti. Offline-tila puolestaan on suunniteltu suoriin laitteiden välisiin transaktioihin ilman välitöntä pääsyä keskusjärjestelmään, jolloin tietojenvaihto on mahdollisimman vähäistä ja yksityisyyden taso on lähempänä käteisen rahan yksityisyyden tasoa.

Loading...

Tweetin poisti sen kirjoittaja.

Mutta me tallensimme kaiken 🙂.

Euroopan keskuspankin (EKP) kannalta tällainen malli toisaalta monimutkaistaa teknistä toteutusta ja edellyttää selkeästi määriteltyjä rajoituksia - erityisesti offline-tilassa tapahtuvaa tallennusta ja rahankäyttöä koskevia rajoituksia. Toisaalta juuri tämä arkkitehtuuri estää digitaalista euroa muuttumasta vain yhdeksi sähköiseksi maksuvälineeksi ja mahdollistaa sen toimimisen universaalina maksuvälineenä erilaisissa taloudellisissa ja teknisissä olosuhteissa.

Käytännössä päätös samanaikaisesta käyttöönotosta poistaa suurimman hankkeeseen liittyvän epävarmuuden: EU ei enää valitse mukavuuden ja riippumattomuuden välillä, vaan pyrkii sisällyttämään molemmat ominaisuudet digitaalisen euron ydinmalliin.

Missä vaiheessa hanke on nyt: Tekninen valmius konseptien sijaan

EKP sai tutkimusvaiheensa päätökseen vuonna 2023, ja lokakuussa 2025 se sai valmisteluvaiheen päätökseen ja siirtyi teknisen valmiuden vaiheeseen. Tämä ei koske itse digitaalisen euron liikkeeseenlaskua, vaan pikemminkin sellaisten olosuhteiden luomista, joissa käyttöönotto olisi mahdollista ilman järjestelmäriskejä. Tässä vaiheessa työ keskittyy pääkirja-arkkitehtuuriin, offline-maksumekanismeihin, hallussapitorajoihin ja rahoituksen välittäjien rooliin.

Loading...

Tweetin poisti sen kirjoittaja.

Mutta me tallensimme kaiken 🙂.

Samaan aikaan sääntelyviranomaiset keskittyvät riskeihin: mahdollisiin talletusten ulosvirtauksiin pankeista, vaikutuksiin rahoitusvakauteen ja yksityisyyden suojan rajoihin. Tässä yhteydessä EU:n neuvosto kannatti rajoitusten käyttöönottoa verkkolompakoissa säilytettävien digitaalisten eurojen määrälle. EKP asettaa erityiset parametrit, mutta yleistä ylärajaa tarkistetaan poliittisella tasolla vähintään kahden vuoden välein. Tällä on tarkoitus estää digitaalisen euron käyttö säästövälineenä.

Mitä seuraavaksi: Lainsäädäntö, aikataulut ja odotusten rajat.

Hankkeen eteneminen riippuu lainsäädäntöprosessista. Euroopan komissio on jo tehnyt asetusehdotuksen, mutta lopullisen päätöksen tekevät Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto. Tämänhetkisten arvioiden mukaan hyväksyntä voisi valmistua vuonna 2026.

Jos päätös on myönteinen, pilottitestejä ja ensimmäisiä maksutapahtumia voidaan toteuttaa vuoden 2027 puolivälistä alkaen, ja digitaalisen euron mahdollista laajamittaista käyttöönottoa harkitaan vuoteen 2029 mennessä. Rahoituksellisesti hankkeella on jo selvät vertailukohteet: EKP arvioi kehityskustannuksiksi ensimmäiseen liikkeeseenlaskuun asti noin 1,3 miljardia euroa, jonka jälkeen käyttökustannukset ovat noin 320 miljoonaa euroa vuodessa, kun taas pankkijärjestelmien mukauttaminen voisi maksaa 4-5,8 miljardia euroa.

Laajemmin tarkasteltuna digitaalinen euro on osa yhtenäisvaluuttapakettia - toimenpidekokonaisuutta, jolla pyritään vahvistamaan euron asemaa sekä kotimaisena että maailmanlaajuisena valuuttana. Tuki samanaikaiselle lanseeraamiselle verkossa ja sen ulkopuolella osoittaa strategista lähestymistapaa suunnitteluun, mutta aikataulu on edelleen varovainen. Digitaalinen euro on lakannut olemasta hypoteesi, mutta siitä ei kuitenkaan ole tullut lähiaikoina jokapäiväisten maksutapahtumien välinettä.

Mitä tämä tarkoittaa käyttäjille

Käyttäjien kannalta digitaalisesta eurosta - jos se otetaan käyttöön - tulee käteisen ja pankkisiirtojen rinnalle toinen tapa suorittaa euromääräisiä maksuja. Toisin kuin yksityisten yritysten liikkeeseen laskemat vakaat kolikot, joiden taustalla on varantoja ja omia liikkeeseenlaskusääntöjä, digitaalinen euro on eräänlaista keskuspankkirahaa, ja se toimii EU:n yhtenäisen sääntelykehyksen puitteissa.

Toinen keskeinen ero on suunniteltu mahdollisuus käyttää sitä sekä verkossa että sen ulkopuolella, mikä vähentää riippuvuutta vakaasta internet-yhteydestä ja erityisten maksupalvelujen toiminnasta.

EU ja EKP ovat erikseen sisällyttämässä parametreja, joiden tarkoituksena on suojella rahoitusvakautta ja määritellä käyttösäännöt: rajoitukset digitaalisen euron hallussapidolle verkkolompakoissa, tiukennetut yksityisyyden suojaa koskevat vaatimukset offline-maksuille ja standardoidut ehdot rahoituksen välittäjien kautta tapahtuvalle käytölle. Viime kädessä kyse ei ole nykyisten välineiden korvaamisesta, vaan uuden, EU:n tasolla säännellyn maksuvaihtoehdon käyttöönotosta, johon liittyy selkeästi määritellyt käyttö- ja kuluttajansuojasäännöt.