Onko Bitcoin synti? Mitä kirkko ajattelee kryptovaluutasta

Voiko paavin kanta muuttaa asenteita kryptovaluuttaa kohtaan? Ensi silmäyksellä kirkolla ei näytä olevan mitään tekemistä kryptomarkkinoiden kanssa. Mutta tällaiset instituutiot määrittelevät usein sen, mitä yhteiskunta pitää riskinä, keinotteluna tai hyväksyttynä normina. Ja siksi ne muokkaavat sitä ympäristöä, jossa kryptovaluutta joko saa jalansijaa tai kohtaa vastustusta.

Miksi kirkot eivät hyväksyneet kryptovaluuttaa

Bitcoinin olemassaolon alkuvaiheessa kirkot eivät nähneet kryptovaluuttaa sen enempää uutena eettisenä haasteena kuin täysivaltaisena rahoitusvälineenä. 2010-luvun alkupuoliskolla se tuli uskonnolliseen käyttöön lähinnä yksittäisten käytännön kokeilujen kautta, useimmiten lahjoitusten muodossa. Merkittävä varhainen esimerkki on Lontoon anglikaaninen St Martin-in-the-Fieldsin seurakunta, joka alkoi ottaa vastaan BTC-lahjoituksia helmikuussa 2014.

Ensimmäistä массовое vaikutelmaa kryptovaluutasta kirkollisissa piireissä eivät kuitenkaan muovanneet lahjoitukset vaan vuoden 2017 buumi - yhdessä volatiliteetin, petosten ja sen tunteen kanssa, että markkinat toimivat nopean rikastumisen logiikalla. Silloin syntyivät ensimmäiset vahvat kannanotot suurilta uskonnollisilta instituutioilta. Turkin Diyanet totesi 4. joulukuuta 2017, että kryptovaluuttatoimia, joihin liittyy suurta epävarmuutta, petoksen riski ja perusteetonta rikastumista, ei voida pitää sallittuina. Egyptin Dar al-Ifta julisti 28. joulukuuta 2017 Bitcoin-kaupat kielletyiksi vedoten taloudelle aiheutuviin haittoihin, markkinoiden epävakauteen, oikeussuojan puutteeseen ja liialliseen epävarmuuteen.

Katolisessa maailmassa reaktio oli aluksi maltillisempi, mutta edelleen varovainen. Vatikaanilla ei ollut kiirettä myöntää kryptovaluutalle institutionaalista luottamusta, ja kun Pyhä istuin julkisesti puuttui aiheeseen, se korosti heti riskejä. Lokakuussa 2021 Vatikaanin edustaja puhui YK:n foorumilla valvomattomista digitaalisista maksuista, asianmukaisen tunnistautumisen puutteesta ja riskeistä, joita liittyy sääntelemättömien kryptovaluuttojen käyttöön siirtolaisten salakuljetuksessa ja muissa rikollisissa järjestelyissä. Tällaiset lausunnot toimivat tehokkaasti varoituksina uskoville kryptovaluutan käytöstä.

Toisin sanoen kirkon alkuperäinen vastaus oli pitkälti puolustuksellinen. Kryptovaluuttaan liittyi varhaisessa vaiheessa myönteistä vuorovaikutusta, mutta se oli paikallista ja käytännönläheistä. Suuret uskonnolliset keskukset lukivat tämän uuden todellisuuden aluksi spekulaation, petoksen, oikeudellisen epävarmuuden ja sosiaalisen riskin tilaksi. Tästä lähtökohdasta kehittyi koko myöhempi kirkollinen keskustelu kryptovaluutasta.

Miten kirkko alkoi vähitellen muuttaa suhtautumistaan

Muutos ei alkanut, kun kirkot yhtäkkiä uskoivat kryptovaluuttaan, vaan kun ne oppivat erottamaan itse teknologian sitä ympäröivästä spekulatiivisesta kohinasta. Jos ensimmäiset reaktiot olivat lähes täysin kielteisiä, ajan myötä kirkon piirissä syntyi erilainen lähestymistapa: ei hylätä välinettä kokonaan, vaan etsitään muotoa, jossa kryptovaluutta voisi toimia hallitusti, läpinäkyvästi ja ilman nopean rahan kulttia.

Tämä näkyy selvimmin katolisessa esimerkissä. Kun vuonna 2021 Vatikaani puhui lohkoketjusta vain uhkana, vuonna 2024 Vatikaanin apostolinen kirjasto käynnisti yhdessä NTT DATAn kanssa Web3-hankkeen, jossa käyttäjät saivat aloitetta edistämällä tai lahjoituksen tekemällä ei-siirrettävän NFT: n avaimeksi pääsyn digitoituun käsikirjoituskokoelmaan. Tämä on hyvin havainnollinen siirtymä: uhkakielestä siirrytään teknologian hallittuun käyttöön kulttuurin, yhteisön ja institutionaalisen tuen hyväksi.

Loading...

Tweetin poisti sen kirjoittaja.

Mutta me tallensimme kaiken 🙂.

Vielä tärkeämpää on, että asennemuutos ilmeni paitsi symbolisissa hankkeissa myös rahoituskäytännöissä. Washingtonin roomalaiskatolinen arkkihiippakunta ei enää pelkästään salli kryptovaluuttalahjoituksia, vaan määrittelee selkeästi, miten niitä käsitellään. Kaikki lahjoitukset muunnetaan välittömästi Yhdysvaltain dollareiksi, lahjoittajat käyvät läpi KYC- ja rahanpesunestomenettelyt, eikä nimettömiä lahjoituksia hyväksytä. Toisin sanoen kryptovaluutasta on tullut hyväksyttävä, ei niinkään säännöistä vapautumisen ideologiana, vaan vain yhtenä maksuvälineenä tiukasti määritellyissä puitteissa.

Samanlainen muutos on nähtävissä laajemminkin katolisessa ympäristössä. Yhdysvalloissa toimiva kansainvälinen humanitaarinen järjestö Catholic Relief Services edistää nyt aktiivisesti kryptovaluuttalahjoituksia tehokkaana tapana tukea hyväntekeväisyyttä ja selittää, että lahjoittajille tämä voi tarkoittaa lahjoitetun omaisuuden täyttä markkina-arvoa ja myyntivoittoveron välttämistä. Toisin sanoen kirkko ei enää kiistä kryptovaluutan olemassaoloa vaan liittää sen osaksi tuttua hyväntekeväisyyden, vastuullisuuden ja verotuksellisen hyödyn logiikkaa.

Protestanttisessa ympäristössä käänne kohti käytännön hyväksyntää tapahtui vielä aikaisemmin. Jo joulukuussa 2020 Pelastusarmeija läntisissä Yhdysvalloissa käynnisti ensimmäisen "kryptokattilan", joka mahdollistaa suorat lahjoitukset Bitcoinissa ja Ethereumissa. Mutta tässäkään tapauksessa siirtymää ei ohjannut digitaalisen rahan romantiikka, vaan hyvin käytännölliset näkökohdat: uuden lahjoittajapohjan tarve, varainkeruun helppous kriisiaikana ja sellaisten välittäjien käyttö, jotka hyväksyvät kryptovaluutan, myyvät sen ja siirtävät tavanomaista rahaa järjestölle. Tämä korostaa jälleen kerran uuden kirkkologiikan ydinperiaatetta: riskiä ei pidetä sisäisesti vaan väline kotiutetaan infrastruktuurin ja valvonnan avulla.

Silloinkin, kun kirkon instituutioista ei ole tullut avoimia kryptovaluutan kannattajia, itse keskustelun sävy on muuttunut. Aluksi se kuulosti varoitukselta epämääräisestä ja vaarallisesta vyöhykkeestä. Nyt se kuulostaa yhä useammin ehtojen asettamiselta: voidaanko tästä välineestä tehdä läpinäkyvä, voidaanko anonymiteettiä vähentää, voidaanko lahjoitukset erottaa keinottelusta ja teknologia rikollisesta käytöstä. Tämä on muutoksen ydin. Kirkko ei ole niinkään hyväksynyt kryptovaluuttaa kuin tunnustanut, että sen on käsiteltävä sitä - mutta vain omilla ehdoillaan.

Miten kirkko vaikuttaa kryptomarkkinoihin

Onko sillä siis merkitystä, miten kirkko tarkalleen ottaen suhtautuu kryptovaluuttaan? Ensi silmäyksellä - ei oikeastaan. Se ei käy kauppaa pörsseissä eikä liikuta kaavioita. Käytännössä sen kanta voi kuitenkin vaikuttaa sekä markkinatunnelmiin että todellisiin rahavirtoihin.

Ensinnäkin luottamuksen kautta. Kun suuret kirkolliset instituutiot tunnustavat kryptovaluutan hyväksyttäväksi, siitä tulee automaattisesti vähemmän riskialtista laajalle yleisölle. Tämä ei muuta hintoja välittömästi, mutta se muuttaa ihmisten halukkuutta tulla markkinoille.

Toiseksi rahan kautta. Kirkko ei ole vain moraalinen auktoriteetti vaan myös suuri rahoitusjärjestelmä, jossa on постоянные lahjoitusvirrat. Jos edes osa suurista uskontokunnista alkaa järjestelmällisesti hyväksyä kryptovaluuttaa tai nimeää tietyt varat "hyväksyttäviksi", tämä voisi luoda vakaita tulovirtoja. Uskovaiset lahjoittavat näillä varoilla, eikä se ole enää symbolinen vaan konkreettinen kysynnän lähde.

Kolmanneksi institutionaalisen käyttäytymisen kautta. Vatikaani toimii jo nyt rahoitusmarkkinoilla, eikä ole vaikea kuvitella skenaariota, jossa jotkin instituutiot alkavat kokeilla kryptovaroja - ei välttämättä spekulointina, vaan uutena omaisuusluokkana tai jopa infrastruktuurina. Kaivostoiminta tai osallistuminen lohkoketjuprojekteihin näyttää pitkällä aikavälillä jo nyt vähemmän eksoottiselta kuin muutama vuosi sitten.

Toinen seikka on kuitenkin tärkeämpi. Vaikka kirkko siirtyisi kohti avoimempaa hyväksyntää, se ei lähes varmasti tue koko kryptoaluetta, vaan ainoastaan sen "turvallista" segmenttiä. Läpinäkyvät varat, selkeä infrastruktuuri, valvonta ja anonymiteetin puuttuminen - toisin sanoen se osa markkinoista, joka on jo nyt siirtymässä kohti sääntelyä.

Kauppiaalle tämä tarkoittaa jotain yksinkertaista. Vatikaanin tai muiden suurten uskontokuntien täysi tunnustaminen ei välttämättä käynnistä jyrkkää rallia, mutta se voisi jakaa luottamuksen ja pääoman uudelleen markkinoilla. Jotkin omaisuuserät saavat lisää legitimiteettiä ja vakaita tulovirtoja, kun taas toiset voivat joutua suurempien paineiden kohteeksi.

Viime kädessä kysymys ei enää nykyään ole, "hyväksyykö kirkko kryptovaluutan". Kysymys on siitä, mitä kryptovaluuttaa se pitää hyväksyttävänä. Ja kun tämä valinta lopulta tehdään julkisesti, markkinat eivät saa lyhytaikaista sysäystä vaan uuden luottamushierarkian.