Tweetin poisti sen kirjoittaja.
Mutta me tallensimme kaiken 🙂.
Hallinnot etsivät yhä enemmän tapoja kerätä tuloja kryptovaluutoista. Euroopassa uusia veroja kryptovarallisuudelle käsitellään nyt osana EU:n tulevaa budjettia, kun taas Yhdysvalloissa lainsäätäjät ehdottavat vanhentuneiden digitaalisten omaisuuserien verosääntöjen päivittämistä. Tässä taustassa kryptosääntely ja verotus kietoutuvat yhä tiukemmin yhteen.
Tämä artikkeli on käännetty alkuperäisestä tekstistä. Lue kirjeenvaihtajamme alkuperäinen versio täältä.
Euroopassa kryptoveroja käsitellään osana laajempaa ajatusta: etsitään uusia tulonlähteitä EU:n budjettiin vuosille 2028–2034. Euronewsin mukaan Euroopan komissio arvioi, että uudet digipalveluihin, nettipelaamiseen ja kryptovarallisuuteen kohdistuvat verot voisivat tuoda lähes 11 miljardia euroa vuodessa.
Kryptomarkkinoille harkitaan kahta vaihtoehtoa. Ensimmäinen on vero kryptotransaktioiden kokonaisvolyymista. Euroopan komission alustavien arvioiden mukaan 0,1 %:n vero transaktioiden arvosta voisi tuoda 3–4 miljardia euroa vuodessa. Esimerkiksi jos käyttäjä tai yritys tekee 10 000 euron arvoisen kryptotransaktion, vero olisi 10 euroa.
Toinen vaihtoehto on pääomavoittovero kryptovarallisuudesta. Tällöin veroa ei perittäisi jokaisesta transaktiosta, vaan vain voitosta. Esimerkiksi jos sijoittaja osti kryptovaluuttaa 1 000 eurolla ja myi sen 1 500 eurolla, verotettava osuus olisi 500 euroa. Euroopan komissio arvioi tämän vaihtoehdon tuottavan varovaisemmin — 1–2,4 miljardia euroa vuodessa.
Tällä hetkellä kyseessä ei ole lopullinen vero, vaan yksi vaihtoehto, jota käsitellään osana EU:n tulevan budjetin neuvotteluja. Euroopan komissio itsekin myöntää, että arviot ovat epävarmoja. Syynä ovat kryptomarkkinoiden suuri volatiliteetti ja vaikeus määrittää, mihin maahan tietty käyttäjä tai transaktio kuuluu.
Yhdysvalloissa keskustellaan erilaisesta lähestymistavasta kryptoverotukseen. Amerikkalainen PARITY Act muistuttaa enemmän yritystä päivittää verosääntöjä, jotka eivät pysy markkinoiden kehityksen tahdissa.
Lakiesitys on jo esitelty Yhdysvaltain edustajainhuoneessa. Sen koko nimi on Digital Asset Protection, Accountability, Regulation, Innovation, Taxation and Yields Act. Aloitteen tekijöiden mukaan nykyiset säännöt ovat vanhentuneita ja aiheuttavat epävarmuutta sijoittajille, yrityksille ja viranomaisille.
PARITY Act käsittelee useita kiistanalaisia kysymyksiä kerralla. Esimerkiksi se ehdottaa erillistä sääntelyä dollarin arvoon sidotuille stablecoineille, jotta tällaisia "digitaalisia dollareita" voisi käyttää käteisen tavoin ilman monimutkaisia veroseuraamuksia jokaisesta pienestä transaktiosta.
Toinen kohta koskee louhijoita ja steikkaajia. Lain on tarkoitus ratkaista niin sanotun haamutuoton ongelma, jossa henkilö voi joutua verovelvolliseksi ennen kuin on myynyt omaisuuserän ja saanut rahaa. Asiakirja selkeyttää myös kryptolainojen, digitaalisten omaisuuserien lahjoitusten ja ammattimaisten treidaajien sääntöjä.
Lakiesitys käsittelee myös pieniä kryptotransaktioita erikseen. Yhdysvaltain valtiovarainministeriötä ja IRS:ää pyydetään tutkimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön de minimis -poikkeus — eli mahdollinen verovapaus pienille transaktioille. Viranomaisten tulisi arvioida verovelvollisten taakkaa ja selvittää erikseen, kuinka monta alle 200 dollarin transaktiota nykyisin kuuluu IRS:n raportointiin.
Uudet aloitteet eivät ole syntyneet tyhjästä. Yhdysvalloissa kryptovaluuttoja verotetaan jo: IRS käsittelee digitaalisia omaisuuseriä omaisuutena, ei valuuttana. Siksi kryptovaluutan myynti, vaihto tai käyttö voi synnyttää verotettavan tapahtuman, jos henkilö saa voittoa.
Esimerkiksi jos sijoittaja osti bitcoinia 10 000 dollarilla ja myi sen 15 000 dollarilla, 5 000 dollarin erotus katsotaan yleensä pääomatuloksi. Jos henkilö sai kryptovaluuttaa louhinnasta, steikkauksesta tai palkkana, tulo voidaan verottaa ansiotulona. Tämän seurauksena jopa pienet transaktiot voivat aiheuttaa käyttäjille monimutkaisia raportointivaatimuksia.
Euroopassa ei tällä hetkellä ole yhtenäistä kryptoveroa. MiCA asettaa yhteiset säännöt kryptoyrityksille, stablecoineille ja palveluntarjoajille, mutta se ei tuo yhteistä verojärjestelmää kaikille EU-maille. Siksi kryptovarallisuuden verotus jää yksittäisten valtioiden tasolle.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että säännöt voivat poiketa merkittävästi. Yhdessä maassa kryptovaluutan myyntivoitto verotetaan pääomatulona, toisessa sijoitus- tai yritystulona. Myös veroprosentit, poikkeukset, omistusajat sekä steikkauksesta tai louhinnasta saatuihin tuloihin sovellettavat käytännöt voivat vaihdella.
Euroopan ja Yhdysvaltojen lähestymistavat eroavat paitsi yksityiskohdiltaan, myös kokonaislogiikaltaan. EU:ssa kryptoveroja käsitellään mahdollisena yhteisen budjetin tulonlähteenä. Yhdysvalloissa painopiste on toisaalla: PARITY Act ei niinkään tuo uutta veroa, vaan pyrkii selkeyttämään nykyisiä sääntöjä käyttäjille, sijoittajille ja yrityksille.
Samaan aikaan molemmissa tapauksissa verotus ei ole erillään laajemmasta kryptosääntelystä. Euroopassa uudet verot voisivat tulla jo aktiivisen MiCA-kehyksen päälle. Se ei tuo koko EU:lle yhtä kryptoveroa, mutta luo selkeämmän markkinainfrastruktuurin, jonka päälle veropäätöksiä voidaan myöhemmin rakentaa.
Yhdysvalloissa muut lakiesitykset, joita käsitellään PARITY Actin rinnalla, voivat toimia vastaavalla tavalla. Esimerkiksi CLARITY Act pyrkii selkeämmin jakamaan SEC:n ja CFTC:n toimivallan ja määrittämään, mitkä digitaaliset omaisuuserät ovat lähempänä arvopapereita ja mitkä hyödykkeitä. Jos tällaiset säännöt hyväksytään, verosääntöjen soveltaminen helpottuu: sekä viranomaiset että markkinaosapuolet ymmärtävät paremmin, mitä säännellään, kuka on vastuussa ja mitkä transaktiot kuuluvat raportoinnin piiriin.
Näin ollen EU:n ja Yhdysvaltojen ero näyttää tältä: Eurooppa rakentaa ensin yhteiset kryptomarkkinat ja keskustelee sitten uusista budjettituloista, kun taas Yhdysvallat yrittää paikata useita aukkoja yhtä aikaa — sääntelyssä, omaisuusluokituksessa ja veroraportoinnissa. Molemmissa tapauksissa kryptoteollisuus siirtyy vähitellen harmaalta alueelta: ensin sääntelyn, sitten selkeämpien veromekanismien kautta.