Vantaa välttää raakamaan pakkolunastuksia Kivistön alueella
Vantaan maapolitiikka on muuttunut sen jälkeen, kun kaupunki päätti Saraksen 43 hehtaarin alueen lunastuksesta vuonna 2015, ja kaupungin mukaan vastaavia raakamaan pakko-ottoja ei ole sen jälkeen tehty. Ylen mukaan linjanmuutos näkyy Kivistössä, jossa yli 20 kiinteistön omistajan kanssa käydyt vapaaehtoiset neuvottelut eivät ole johtaneet kauppoihin. Taustalla ovat kaupungin aiempaa laajemmat mahdollisuudet tehdä maankäyttösopimuksia ja kaavoittaa myös yksityisiä maita.
Kohokohdat
- Vantaa lunasti Saraksen alueen Kivistössä 3,25 miljoonalla eurolla asuntorakentamiseen, maanomistajien oikeusprosessit eivät korottaneet korvausta.
- Saraksen alueen kaavarunko voisi tuoda naapurialueille 2 000–4 000 asukkaan pientalovaltaisen kaavoituksen, nostaen mahdollisten tulevien kauppojen maan arvoa merkittävästi.
- MTK:n mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu avaa mahdollisia oikeudellisia riskejä kunnille, erityisesti jos lunastettua maata säilytetään pitkään käyttämättömänä.
Kivistön maapolitiikan muutos ja Saraksen tausta
Saraksen lunastus liittyy Vantaan tuleviin asuntorakentamisen tarpeisiin Kivistössä. Kaupunki päätyi lunastukseen, koska maanomistajat eivät suostuneet myymään aluetta vapaaehtoisesti. Omistajien mielestä 3,25 miljoonan euron korvaus jäi selvästi liian matalaksi, mutta oikeusprosessit eivät ole nostaneet summaa.
Tänä vuonna maaliskuussa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin hylkäsi valituksen lunastuksesta. Oikeudellinen kiista ei silti välttämättä pääty siihen, koska asian jatkomahdollisuuksia arvioidaan edelleen. Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Tero Anttilan mukaan lopputulos on ollut reilu niillä säännöillä ja siinä yhteiskunnallisessa tilanteessa, joka vallitsi päätöksen aikaan.
Anttilan mukaan Saras on poikkeuksellinen tapaus myös alueen suuren koon vuoksi. Hänen mukaansa pienten raakamaa-alueiden lunastaminen ei ole kaupungille tarkoituksenmukaista, koska prosessi on raskas. Samalla Vantaa on madaltanut kynnystä asemakaavoittaa yksityisiä maita, mikä vähentää painetta hankkia maata kaupungin omistukseen.
Kaavoituksen arvonnousu voi hyödyttää naapurialueita
Saraksen lähialueelle valmistellaan kaavarunkoa, joka voi johtaa 2 000–4 000 asukkaan pientalovaltaiseen alueeseen. Samalla osa naapuruston maanomistajista voi päästä myymään maitaan asemakaavoituksen jälkeen huomattavasti nykyistä korkeammalla arvolla. Tämä on nostanut esiin kysymyksen siitä, kohdellaanko maanomistajia tasapuolisesti, kun Saraksen omistajat menettivät saman mahdollisuuden lunastuksen vuoksi.
Saraksen omistajilla oli esisopimus, jossa maiden hinta olisi ollut 11,2 miljoonaa euroa, jos alueelle olisi saatu asemakaava. Lunastuksessa korvaus perustui raakamaan arvoon, ja taso jäi noin 7,5 euroon neliöltä. Jutussa viitataan myös MOT:n selvitykseen, jonka mukaan Espoossa asemakaavoitetun maan myynnissä omistajalle jäi sopimuskorvauksen jälkeen 165 euroa neliöltä, vaikka kohteet eivät ole täysin vertailukelpoisia.
Vertailu korostaa sitä, kuinka voimakkaasti maan arvo riippuu kaavoituksesta ja siitä, salliiko kunta asemakaavat yksityisille maille. Vantaan uuden yleiskaavan arvioidaan helpottavan maankäyttösopimuksia myös Saraksen lähistöllä. Kaupungin arvion mukaan alueella päästään rakentamaan aikaisintaan vuosina 2029–2030.
MTK arvioi oikeudellisia riskejä kunnille
Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK vei asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, mutta lisäkorvauksia ei tullut. MTK:n elinvoimajohtaja Leena Kristeri pitää silti ratkaisua osin merkittävänä, koska tapausta pidettiin ihmisoikeuskysymyksenä. Hänen mukaansa tällä on laajempaa merkitystä kuntien maapolitiikalle.
MTK tulkitsee, että EIT katsoo lunastetun maan pitkän varastoinnin voivan loukata entisen omistajan omaisuudensuojaa. Kristerin arvion mukaan tämä voi avata mahdollisuuden uuteen oikeusprosessiin, jos Saraksen alueen käyttöönotto viivästyy huomattavasti. Useat kunnat ovat aiemmin käyttäneet pakkolunastuksia raakamaan hankintaan, ja jo pelkkä lunastuksen uhka on voinut ohjata omistajia vapaaehtoisiin kauppoihin.
Kristeri arvioi, että Saraksen tapaus ja siitä seurannut julkinen keskustelu kannustavat kuntia etsimään vaihtoehtoja pakkolunastuksille. Anttilan mukaan Vantaan nykyinen linja ei kuitenkaan johdu julkisuudesta, vaan kaupungin järjestelmällisestä maankäytön suunnittelusta. Tapaus nostaa silti esiin kunnille sekä taloudellisen että oikeudellisen riskin, jos raakamaan hankinta tapahtuu ennen kuin alueen käyttö etenee kohtuullisessa ajassa.
Aiemmin kerroimme toimeentulotuen ehtojen muutoksesta, joka ohjaa työtä vailla olevia aiempaa laajemmin työllisyyspalveluihin ja kasvattaa asiakasmääriä nopeasti. Jutussa korostui, että osa uusista asiakkaista tarvitsisi ensisijaisesti sosiaali- ja terveyspalveluja, mikä voi lisätä hallinnollista kuormaa ja siirtää kustannuspaineita yhä enemmän kunnille etenkin ennen vuoden 2025 työvoimapalvelu-uudistusta.
Viimeisimmät Land Prime uutiset
- Forex
- Crypto