Suomen hyvinvointivaltion rahoitus vaatii menojen uudelleenpriorisointia

Suomen hyvinvointivaltion rahoitus vaatii menojen uudelleenpriorisointia
Hyvinvointivaltion uusi suunta

Suomen julkisen talouden velkaantuminen jatkuu nopeasti, ja keskustelu hyvinvointivaltion tulevaisuudesta painottuu kirjoittajan mukaan liikaa leikkauksiin ilman selkeää näkemystä ydintehtävistä. Kolumni esittää, että koulutus, terveydenhuolto ja perustason sosiaaliturva pitäisi asettaa etusijalle ja sopeutustoimet kohdistaa ensisijaisesti niiden ulkopuolisiin menoihin.

Kohokohdat

  • Matias Mäkiranta korostaa, että Suomen hyvinvointivaltion rahoituksen turvaamiseksi ydintehtävät kuten koulutus, terveydenhuolto ja infrastruktuuri tulee asettaa etusijalle.
  • Ympäristölle haitalliset tuet, kuten dieselin verohelpotukset (630 miljoonaa euroa vuodessa) ja maataloustuet (2 miljardia euroa, EU 40 %), muodostavat merkittäviä menokohteita uudelleenpriorisointiin.
  • Mäkirannan mukaan eläkemenojen suojelu voi kasvattaa leikkauspainetta vanhustenhuoltoon ja terveydenhoitoon, vaikka ongelmana on velkaantumisen vauhti eikä taso.

Ydintehtävien rahoitus etusijalle

Ylen kolumnissa väitöskirjatutkija Matias Mäkiranta arvioi, että Suomen talouspolitiikan keskeinen ongelma on palveluiden puuttuva tärkeysjärjestys. Hänen mukaansa hyvinvointivaltion uudistamista lähestytään lähes poikkeuksetta leikkausten kautta, vaikka ensin pitäisi määritellä, mitä valtion on joka tilanteessa pystyttävä turvaamaan.

Mäkiranta sijoittaa hyvinvointivaltion ytimeen koulutuksen, terveydenhuollon, perustason sosiaaliturvan, turvallisuuden ja julkisen infrastruktuurin. Hän katsoo, että nykytilanteessa juuri nämä peruspalvelut ovat paineessa, kun kiireettömän hoidon odotusajat venyvät ja 25,34-vuotiaiden korkeakoulutusaste on painunut alle OECD:n keskitason.

Kirjoittajan mukaan pelkkä leikkauspuhe heikentää myös luottamusta talouteen, jos kansalaisille ei avata, mitä säästöillä pyritään suojelemaan. Hän ehdottaa lähestymistavan kääntämistä niin, että valtio tekisi ensin palvelulupauksen ydintehtävistä ja keräisi rahoituksen kohdistamalla sopeutusta toissijaisempiin menoihin.

Menokohteet ja vaikutukset talouslinjaan

Kolumnissa nostetaan esiin ympäristölle haitalliset tuet ja eläkemenot esimerkkeinä menoeristä, joita politiikassa suojellaan kirjoittajan mielestä liikaa. Valtiovarainministeriön mukaan dieselin verohelpotukset ovat noin 630 miljoonaa euroa vuodessa, työkoneiden kevyiden polttoaineiden 400 miljoonaa, puupohjaisten polttoaineiden 440 miljoonaa ja turpeen 80 miljoonaa euroa.

Lisäksi suoria maataloustukia maksetaan Suomessa vuosittain noin 2 miljardia euroa, josta EU rahoittaa 40 prosenttia. Mäkiranta arvioi myös, että eläkkeiden jättäminen säästökeskustelun ulkopuolelle voi johtaa siihen, että leikkaukset kohdistuvat entistä kovemmin vanhustenhuoltoon ja terveydenhoitoon.

Kirjoittajan mukaan ongelma ei ole ensisijaisesti velkaantumisen lähtötaso vaan sen vauhti. Hän katsoo, että hyvinvointivaltio on edelleen pelastettavissa, jos rajalliset resurssit keskitetään sen ydintehtäviin ja poliittinen päätöksenteko uskaltaa painottaa investointeja esimerkiksi koulutustason nostamiseen.

Aiemmassa artikkelissamme eduskunnan hyväksymä lakimuutos, joka antaa hyvinvointialueille mahdollisuuden hakea valtiovarainministeriöltä lisäaikaa kertyneiden alijäämien kattamiseen, oli keskiössä. Kirjoitimme, että lisäaikaa voidaan myöntää tapauskohtaisesti vuoden 2027–2029 loppuun, mutta se edellyttää useimmilla alueilla selkeää kustannuskehityksen hillintää ja pitää valtion ohjauksen tiukkana. Muutoksen nähtiin vaikuttavan laajasti julkisen talouden ohjaukseen, koska hyvinvointialueiden menokehitys on keskeinen osa sote-palvelujen rahoitusta.

Tämä materiaali saattaa sisältää kolmansien osapuolten mielipiteitä, eikä mikään tällä verkkosivulla oleva tieto tai data muodosta sijoitusneuvontaa Vastuuvapauslausekkeemme mukaisesti. Vaikka noudatamme tiukkaa Toimituksellista Integriteettiä, tämä julkaisu saattaa sisältää viittauksia kumppaneidemme tuotteisiin.