IMF saattaa päätökseen FSAP-arvioinnin tehostaakseen rahoitussektorin riskien valvontaa

IMF saattaa päätökseen FSAP-arvioinnin tehostaakseen rahoitussektorin riskien valvontaa
IMF tehostaa riskien arviointia

Globaalin rahoituksen muuttuessa nopeasti Kansainvälinen valuuttarahasto uudistaa tapaa, jolla se arvioi rahoitusjärjestelmiä Financial Sector Assessment Program -ohjelmansa puitteissa. Muutosten tavoitteena on tehdä arvioinneista ketterämpiä ja paremmin olennaisiin riskeihin kohdennettuja säilyttäen samalla kattavuuden sekä pakollisissa että vapaaehtoisissa maarvioinneissa.

Kohokohdat

  • IMF:n johtokunta saattoi 3. syyskuuta päätökseen määräaikaisen FSAP-arviointinsa ja mukautti ohjelmaa rahoitusalan tiiviimpiin yhteyksiin, digitalisaatioon ja uusiin riskeihin.
  • Johtokunnan jäsenet hyväksyivät riskiperusteisen ja modulaarisen FSAP-lähestymistavan, johon sisältyvät vahvempi diagnostiikka ja laajennettu painopiste pankkien ulkopuolisissa laitoksissa, tekoälyssä, kryptovaroissa, kyberuhkissa ja ilmastoriskeissä.
  • Uudistuksiin sisältyvät tiiviimpi integraatio IV artiklan mukaiseen valvontaan, järjestelmän kannalta merkittävien sektorien tunnistamismenetelmän päivitykset sekä tekoälyn laajennettu käyttö tehokkuuden ja tietosuojan varmistavin suojatoimin.

Tämä artikkeli on käännetty alkuperäisestä tekstistä. Lue kirjeenvaihtajamme alkuperäinen versio täältä.

Uudistukset kohdistuvat uusiin rahoitusriskeihin

Kuten Kansainvälinen valuuttarahasto raportoi, sen johtokunta saattoi 3. syyskuuta päätökseen Financial Sector Assessment Program -ohjelman määräaikaisarvioinnin ja arvioi, miten kehystä tulisi mukauttaa rahoitusjärjestelmään, jota muovaavat tiiviimmät keskinäiset yhteydet, digitalisaatio ja uudet epävakauden lähteet.

FSAP tarjoaa perusteellisia arvioita rahoitussektoreista ja tukee rahaston valvontaa. Kehittyvissä markkina- ja kehitysmaissa arvioinnit tehdään yleensä yhdessä Maailmanpankin kanssa, kun taas kehittyneissä talouksissa IMF toteuttaa ne yksin. Ohjelman käynnistymisestä vuonna 1999 lähtien on valmistunut 416 arviointia 161 rahaston jäsenmaassa, kattaen lähes kaikki maailman rahoitusvarat.

Viimeisin arviointi pohjautuu aiempiin muutoksiin, mukaan lukien vuoden 2010 päätös, jonka mukaan lainkäyttöalueiden, joilla on järjestelmän kannalta merkittävä rahoitussektori, on käytävä läpi rahoitusvakausarviointi osana rahaston valvontaa. IMF:n mukaan myöhemmissä arvioinneissa laajennettiin tällaisten lainkäyttöalueiden luetteloa, vahvistettiin yhteyksiä IV artiklan mukaiseen valvontaan, edistettiin kansainvälisten standardien joustavampaa käyttöä ja parannettiin järjestelmäriskin arviointivälineitä. Vuoden 2021 arvioinnin jälkeen ohjelma laajensi myös uusien riskien kattavuutta ja otti käyttöön kaksitasoisen aikataulun pakollisille arvioinneille.

Johtokunnan jäsenet kannattavat riskiperusteisempaa ja modulaarisempaa lähestymistapaa sekä vahvempaa alkuvaiheen diagnostiikkaa, jolla määritellään arviointien laajuus riskianalyysin, politiikkakehysten ja kriisinhallintavalmiuksien osalta. He tukevat myös järjestelmänlaajuisten ja uusien riskien suurempaa painottamista, mukaan lukien pankkien ulkopuolisiin rahoituslaitoksiin, rahoitusmarkkinainfrastruktuureihin, tekoälyyn, kryptovaroihin, kyberuhkiin ja ilmastoriskeihin liittyvät riskit, mutta varoittavat heikentämästä rahoitusvakauden ydinarviointia.

Valvonnan vaikutus ja arviointien kattavuus

Johtokunnan jäsenet tukevat myös toimia ohjelman vaikuttavuuden vahvistamiseksi integroimalla havainnot tiiviimmin IV artiklan mukaiseen valvontaan ja valmiuksien kehittämiseen. He kannattavat suosituksia, jotka ovat selkeämmin priorisoituja, vaiheistettuja ja toimeenpanokelpoisia, ja joiden toteutusaikataulut on räätälöity maiden olosuhteisiin. Lisäksi he suhtautuvat myönteisesti analyysimenetelmien, teknisten käsikirjojen ja materiaalien laajempaan julkaisemiseen iFSAP-tietokannan kautta.

Useimmat johtokunnan jäsenet kannattavat järjestelmän kannalta merkittävän rahoitussektorin omaavien lainkäyttöalueiden tunnistamiseen käytettävän menetelmän uudistamista ja toteavat, että ketterämpi lähestymistapa kohdistaisi kattavuuden paremmin kehittyviin riskeihin. He huomauttavat, että henkilöstön harkinta, myös järjestelmän kannalta merkittävien rahoitusmarkkinainfrastruktuurien ja rajat ylittävien tietopuutteiden osalta, voi auttaa ratkaisemaan metodologisia rajoitteita, mutta korostavat, että harkinnan on pysyttävä näyttöön perustuvana, tasapuolisena ja johtokunnan määräaikaisen tarkastelun alaisena.

Arvioinnilla pyritään myös tasapainottamaan resursseja pakollisten ja vapaaehtoisten arviointien välillä, jotta IMF voi säilyttää ohjelman maailmanlaajuisen kattavuuden ja samalla reagoida nopeammin uusiin uhkiin. Johtokunnan jäsenet tukevat laajasti tätä tavoitetta ja katsovat uudistusten pitävän FSAP-ohjelman tarkoituksenmukaisena. He tukevat myös tekoälyn laajempaa käyttöä tehokkuuden parantamiseksi edellyttäen, että validointi, vastuuvelvollisuus, tietosuoja ja luottamuksellisuus turvataan.

Aiemmassa tekoälyn käyttöönottoa ja valvontaa rahoituslaitoksissa käsittelevässä artikkelissamme tarkastelimme, kuinka teknologiasta on tulossa näkyvämpi tekijä yritysten tulevassa suorituskyvyssä ja riskienhallinnassa. Huomautimme, että laitokset, joilla on vahvemmat tekoälystrategiat, hallintokehykset ja syvempi operatiivinen integraatio, ovat yleensä paremmassa asemassa tuottavuushyötyjen ja parempien valvontatoimien saavuttamiseksi, kun taas sektorin epätasainen valmius voi ajan myötä eriyttää luottoluokitusta yhä enemmän.

Tämä materiaali saattaa sisältää kolmansien osapuolten mielipiteitä, eikä mikään tällä verkkosivulla oleva tieto tai data muodosta sijoitusneuvontaa Vastuuvapauslausekkeemme mukaisesti. Vaikka noudatamme tiukkaa Toimituksellista Integriteettiä, tämä julkaisu saattaa sisältää viittauksia kumppaneidemme tuotteisiin.