Maailmanpankin raportti varoittaa köyhyyden vähentämisen pysähtyneen ja vaatii lisää työpaikkoja

Maailmanpankin raportti varoittaa köyhyyden vähentämisen pysähtyneen ja vaatii lisää työpaikkoja
Köyhyyden vähentäminen on pysähtynyt

Äärimmäisen köyhyyden vähentämiseen tähtäävät maailmanlaajuiset pyrkimykset ovat pysähtymässä, kun heikko talouskasvu rajoittaa työpaikkojen luomista maissa, joissa köyhyys on yleisintä. Maailmanpankkiryhmän mukaan 811 miljoonaa ihmistä elää alle 3,00 dollarilla päivässä vuonna 2026, ja ilman vahvempaa asukaskohtaista talouskasvua äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä on ennusteiden mukaan vuonna 2030 nykyistä suurempi.

Kohokohdat

  • Maailmanpankin Poverty, Prosperity, and Planet Report 2026 varoittaa, että maailmanlaajuisen äärimmäisen köyhyyden vähentäminen 3 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä edellyttää 4 prosentin vuotuista asukaskohtaista kasvua, mikä on kaksinkertainen vauhti viimeisten 25 vuoden kasvuun verrattuna.
  • Yli puolet maailman köyhimmistä ihmisistä asuu yhä yhdeksässä taloudessa, ja vuoteen 2030 mennessä äärimmäisessä köyhyydessä elävistä 87 prosentin ennustetaan asuvan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tai hauraissa ja konfliktien koettelemissa oloissa.
  • Köyhien kotitalouksien työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin voisi vähentää äärimmäistä köyhyyttä maailmanlaajuisesti viidenneksellä, kun taas köyhien työntekijöiden koulutustason nostaminen muiden tasolle kasvattaisi ansioita 40 prosenttia ja vähentäisi äärimmäistä köyhyyttä lähes puolella.

Tämä artikkeli on käännetty alkuperäisestä tekstistä. Lue kirjeenvaihtajamme alkuperäinen versio täältä.

Raportin havainnot työpaikoista ja köyhyydestä

Maailmanpankin Maailmanpankkiryhmään viittaavien tietojen mukaan raportti Poverty, Prosperity, and Planet Report 2026 toteaa, että edistys äärimmäisen köyhyyden vähentämisessä on suurelta osin pysähtynyt pandemian jälkeen ja että työpaikkojen määrän lisääminen ja niiden laadun parantaminen ovat keskeisiä kehityskulun kääntämiseksi.

Raportin mukaan äärimmäisen köyhyyden vähentäminen 3 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä edellyttäisi noin 4 prosentin vuotuista asukaskohtaista talouskasvua, eli suunnilleen kaksinkertaista vauhtia viimeisten 25 vuoden kasvuun verrattuna. Maailmanpankkiryhmän vauraudesta vastaava varapääjohtaja Pablo Saavedra sanoo, että köyhimpien maiden hidas kasvu on jarruttanut työpaikkojen luomista ja rajoittanut miljoonien ihmisten mahdollisuuksia.

Äärimmäinen köyhyys on myös vahvasti keskittynyt: yli puolet maailman köyhimmistä ihmisistä asuu yhdeksässä taloudessa. Vuoteen 2030 mennessä äärimmäisessä köyhyydessä elävistä arviolta 87 prosentin ennustetaan asuvan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tai hauraissa ja konfliktien koettelemissa oloissa.

Työllisyys- ja ansioerot vaikuttavat näkymiin

Lähes 3,7 miljardia ihmistä eli lähes puolet maailman väestöstä elää yhä alle 8,30 dollarilla päivässä. Maailmanpankin mukaan tämä määrä on pysynyt ennallaan vuodesta 1990. Maailmanpankki käyttää 3,00 dollarin päivittäistä tulorajaa äärimmäisen köyhyyden mittarina matalan tulotason maissa ja 8,30 dollarin rajaa ylemmän keskitulotason maiden vertailuarvona.

Raportissa nostetaan esiin kaksi toisiinsa liittyvää painopistettä: työllisyyserojen ja ansioerojen kaventaminen. Sen mukaan köyhien kotitalouksien työikäisten aikuisten työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin muun muassa kaventamalla sukupuolten välisiä työllisyyseroja voisi vähentää äärimmäistä köyhyyttä maailmanlaajuisesti noin viidenneksellä.

Raportissa todetaan myös, että köyhien työntekijöiden koulutustason nostaminen äärimmäisen köyhyyden rajan yläpuolella olevien tasolle kasvattaisi ennustettuja ansioita noin 40 prosenttia ja vähentäisi äärimmäistä köyhyyttä lähes puolella. Työntekijöiden siirtäminen vähän tuottoa tarjoavista töistä, kuten pienviljelystä, palkkatyöhön tai pois maataloudesta vähentäisi köyhyyttä noin viidenneksellä. Viljelijöiden ja pienyritysten tukeminen sekä naisten työelämään osallistumisen edistäminen auttaisivat puolestaan vahvistamaan laajempaa taloudellista turvaa ja kasvattamaan keskiluokkaa.

Aiemmassa Saharan eteläpuolista Afrikkaa koskevassa artikkelissamme käsittelimme IMF:n päivitettyjä näkymiä ja totesimme, että alueen vuoden 2026 kasvuennustetta oli tarkistettu ylöspäin, mutta myös inflaationäkymien arvioitiin heikentyneen. Nostimme esiin, kuinka rahapolitiikan kiristyminen, kasvava velanhoitotaakka, avun väheneminen ja El Niñon kaltaiset ilmastoshokit voivat rasittaa hauraita puskureita – nämä tekijät vaikuttavat viime kädessä työpaikkojen luomisen ja köyhyyden vähentämisen edellytyksiin, joita tämänpäiväisessä raportissa käsitellään.

Tämä materiaali saattaa sisältää kolmansien osapuolten mielipiteitä, eikä mikään tällä verkkosivulla oleva tieto tai data muodosta sijoitusneuvontaa Vastuuvapauslausekkeemme mukaisesti. Vaikka noudatamme tiukkaa Toimituksellista Integriteettiä, tämä julkaisu saattaa sisältää viittauksia kumppaneidemme tuotteisiin.