Suomen puolustusmenojen 2030-luvun laskelma törmää puolueiden rahoitusrajoihin

Traders Union
Kaikki uutiset
Talousuutiset
Puolustusmenojen 2030-luvun rahoitus

Kaikki uutiset

Pääuutiset

Parhaat palat

Osakkeet

Kryptovaluutat

Talous

Valuuttaparit

Raaka-aineet

Markkinakatsaus

Dan Blystone

06.06.2026

Suomen puolustusmenojen 2030-luvun laskelma törmää puolueiden rahoitusrajoihin — Puolustusmenojen rahoituspaineet

Suomen puolueiden kesäkuun alussa esittelemä raportti nostaa esiin 2030-luvun puolustuksen kustannustason, joka näyttää ylittävän nykyisen poliittisen valmiuden lisätä menoja. Taustalla on Suomen sitoumus käyttää puolustukseen 3,5 prosenttia bruttokansantuotteesta vuoteen 2035 mennessä, vaikka tuore laskelma viittaa tätä korkeampaan tarpeeseen.

Kohokohdat

Raportin mukaan Suomen puolustusmenot saattavat nousta noin 14 miljardiin euroon vuodessa 2030-luvulla, kun nykyinen taso on 7,7 miljardia euroa.
Eduskuntapuolueet suhtautuvat kriittisesti puolustuksen lisärahoitukseen, koska kaksinkertaistuvat puolustusmenot ovat vaikeasti sovitettavissa olemassa oleviin velkajarruihin ja muihin julkisen talouden rajoituksiin.
Jos puolustusvoimien tarvelista toteutetaan täysimääräisesti, Suomi asettuisi puolustusmenoissa samalle tasolle kuin Viro (5,4 %) ja Puola (4,8 %), mutta linjan uskottavuus riippuu poliittisesta päätöksestä.

Puolustuslaskelman taso ja poliittinen vastaanotto

Ylen mukaan puolueiden yhteinen raportti perustuu puolustusvoimilta saatuihin laskelmiin, joiden tarkoitus on avata keskustelua siitä, mitä uskottavan puolustuksen ylläpito 2030-luvulla maksaa. Raportissa arvioidaan, että Suomi joutuisi käyttämään muutamina vuosina puolustukseen noin 14 miljardia euroa vuodessa, kun nykyinen taso on 7,7 miljardia euroa.

Taustalla on viime kesän Nato-kokouksen jälkeen tehty päätös sitoutua muiden Nato-maiden tavoin 3,5 prosentin puolustusmenotasoon vuoteen 2035 mennessä. Oppositiopuolueet arvostelivat hallitusta siitä, ettei niitä kuultu ennen linjausta, minkä vuoksi puolueet käynnistivät yhteisen työn kustannusten ja puolustuksen uskottavuuden arvioimiseksi.

Raportin mukaan lisärahoitusta tarvitaan tulevina vuosina muun muassa maavoimien uudistamiseen, ilma- ja ohjuspuolustukseen, drooneihin, muuhun uuteen teknologiaan sekä sotilaiden määrän kasvattamiseen. Julkisen asiakirjan rinnalla on myös turvaluokiteltu, yksityiskohtaisempi versio, jota ei esitetä julkisuudessa.

Puolueiden reaktiot osoittavat kuitenkin nopeasti, että laskelman taso on poliittisesti vaikea hyväksyä. Vasemmistoliitto jätti eriävän mielipiteen jo valmisteluvaiheessa, vihreät arvostelivat linjaa, perussuomalaisten Riikka Purra kyseenalaisti tavoitteen korkeuden, sosiaalidemokraatit pitivät sitä epärealistisena ja keskusta liian kunnianhimoisena.

Kokoomuksen Jukka Kopra kuvasi asiakirjaa puoluekokouksessa keskustelunavaukseksi, mutta ei sitonut puolueensa eduskuntaryhmää sen taakse. Puolustusministeri Antti Häkkänen puolestaan sanoo paperia vakavaksi, mutta ei halua painostaa puolueita kertomaan kantaansa heti eikä avaa omaa näkemystään.

Budjettipaineet ja vaikutus Suomen linjaan

Raportin perusajatus on, että vahva puolustus toimii pelotteena ja voi estää vielä suuremmat kustannukset, joita sota aiheuttaisi. Vertailukohtana käytetään Ukrainaa, joka käyttää vajaan kolmanneksen kansantuotteestaan puolustussotaan, ja raportin mukaan sotimisen hinta olisi Suomellekin moninkertainen rauhan ajan varautumiseen nähden.

Silti rahoitustason nosto törmää suoraan julkisen talouden rajoihin. Suurimmat eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet velkajarruun, mikä tekee käytännössä vaikeaksi toteuttaa samaan aikaan kaksinkertaistuvia puolustusmenoja ja yli kymmenen miljardin euron menoleikkauksia muualla yhteiskunnassa.

Jos puolustusvoimien tarvelista toteutettaisiin täysimääräisesti, Suomen menot olisivat suhteessa samaa luokkaa kuin Baltian mailla ja Puolalla, jotka ovat Naton itärajalla. Esimerkiksi Viro tavoittelee 5,4 prosentin ja Puola 4,8 prosentin puolustusmenotasoa muutaman vuoden päästä.

Keskeinen johtopäätös on, että puolustuksen uskottava taso määräytyy lopulta poliittisesti, ei vain sotilaallisten tarpeiden perusteella. Suomessa puolustusta on pidetty uskottavana myös aiempina vuosikymmeninä vaihtelevasta rahoituksesta huolimatta, mutta nyt kasvava Venäjä-riski ja arvio U.S.:n heikentyvästä Euroopan tuesta kiristävät keskustelua siitä, mikä menotaso todella riittää.

Aiemmassa jutussamme Ranskan ydinpelotealoitteesta kerroimme, että Suomi selvittää mahdollisuutta osallistua Ranskan tarjoamiin ydinpeloteharjoituksiin osana eurooppalaisten liittolaisten pelotteen vahvistamista. Tarkastelu koskee ennen kaikkea harjoitusyhteistyön käytännön sisältöä, samalla kun ydinaseiden käyttövalta pysyisi Ranskalla eikä Suomessa ole tehty päätöksiä ydinaseiden sijoittamisesta. Jutussa todettiin myös, että Ranskan sisäpolitiikka ja tulevat presidentinvaalit voivat vaikuttaa siihen, kuinka pitkälle peloteyhteistyö etenee.

Tämä materiaali saattaa sisältää kolmansien osapuolten mielipiteitä, eikä mikään tällä verkkosivulla oleva tieto tai data muodosta sijoitusneuvontaa Vastuuvapauslausekkeemme mukaisesti. Vaikka noudatamme tiukkaa Toimituksellista Integriteettiä, tämä julkaisu saattaa sisältää viittauksia kumppaneidemme tuotteisiin.

Piditkö artikkelista?