Suomen puolustushankinnat painottuvat U.S.-toimittajiin, F-35-kaupat kasvattavat riippuvuutta

Traders Union
Kaikki uutiset
Talousuutiset
Suomen puolustushankinnat ja F-35

Kaikki uutiset

Pääuutiset

Parhaat palat

Osakkeet

Kryptovaluutat

Talous

Valuuttaparit

Raaka-aineet

Markkinakatsaus

Ciaran Ryan

06.07.2026

Suomen puolustushankinnat painottuvat U.S.-toimittajiin, F-35-kaupat kasvattavat riippuvuutta — F-35 ja Yhdysvallat Suomelle

Suomen puolustushankinnat suuntautuvat voimakkaasti U.S.:iin, ja ostojen kokonaismäärä kuuluu Euroopan korkeimpiin amerikkalaisesta puolustusteollisuudesta tehdyissä hankinnoissa. Kokonaisuutta selittää erityisesti F-35-hävittäjähanke, mutta keskustelu koskee myös sitä, kuinka suuri strateginen riippuvuus U.S.-teknologiasta on Suomelle ja Euroopalle hyväksyttävää.

Kohokohdat

Suomi on ostanut tai saanut ostolupia U.S.:ista 42,3 miljardin dollarin arvosta vuosina 2008-2026, nousten Euroopan neljänneksi suurimmaksi U.S.-aseostajaksi.
F-35-hävittäjäkaupat Lockheed Martinilta muodostavat noin kymmenen miljardin euron osuuden Suomen kokonaisostohinnasta ja lisäävät riippuvuutta U.S.-teknologiasta.
Euroopan puolustusteollisuutta kohtaa kasvava paine kehittää omaa kapasiteettiaan, kun U.S. vähentää tukiaan ja vaatii liittolaisilta suurempaa vastuuta.

Hankintojen rakenne ja lähteet

Kuten Yle raportoi puolustusministeriöltä ja Puolustusvoimilta pyytämien tilastojen mukaan, Suomen puolustushankintojen rahavirta kulkee selvästi U.S.:iin. Bruegelin kokoamat myyntilupatiedot puolestaan osoittavat, että Suomi kuuluu Euroopan suurimpiin U.S.-aseostajiin tällä ajanjaksolla.

Hävittäjähankinnat selittävät painotusta ratkaisevasti. Suomi tilasi 1990-luvulla Hornet-hävittäjät Boeingilta, ja niiden aseistusta sekä päivityksiä on hankittu myöhemmin lisää U.S.:ista, kun taas tulevat F-35-hävittäjät valmistuvat Lockheed Martinin tehtaalla.

Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen apulaisjohtaja Juha-Matti Ylitalo sanoo, että hankintojen ensimmäinen kriteeri on suorituskyky ja kyky vastata Suomen uhkakuvaan. Hänen mukaansa vastaavaa kilpailukykyistä tai tarjouskilpailuissa voittavaa ratkaisua ei ole löytynyt muualta, mikä on kääntänyt valintoja U.S.:in eduksi.

Toiseksi eniten Suomi on tehnyt ulkomaisia puolustusostoja Israelista. Hankintoihin kuuluvat muun muassa Daavidin linko -ilmatorjuntajärjestelmä ja Gabriel-meritorjuntaohjukset, ja Ylitalon mukaan Israel on tällä hetkellä yksi tarjoaja muiden joukossa.

Muun Euroopan osuus jää toistaiseksi pienemmäksi, vaikka Suomi hankkii esimerkiksi ruotsalaisen taisteluohjausjärjestelmän merivoimien uusiin korvetteihin, ranskalaisia tutkia sekä Etelä-Koreasta K9-panssarihaupitseja. Kotimaahan kuluu lähes yhtä paljon rahaa kuin U.S.-kauppoihin, mutta suomalainen teollisuus painottuu enemmän huoltoon, kokoonpanoon, ammustuotantoon, polttoaineisiin ja muihin tukipalveluihin kuin kehittyneisiin ilmatorjunta- tai hävittäjäjärjestelmiin.

Riippuvuuden riskit ja Euroopan teollinen paine

Bruegelin mukaan Suomi on ostanut tai saanut ostolupia U.S.:ista 42,3 miljardin dollarin arvosta vuosina 2008-2026, mikä nostaa maan dollareissa mitattuna Euroopan neljänneksi suurimmaksi ostajaksi Saksan, Puolan ja Turkin jälkeen. F-35-hävittäjien osuudeksi tästä arvioidaan noin kymmenen miljardia euroa.

Bruegelin vanhempi tutkija Guntram Wolff arvioi, että amerikkalaisen huipputeknologian saatavuus on lyhyellä aikavälillä Euroopalle etu, mutta riippuvuus voi muuttua rasitteeksi, jos siitä tulee geopoliittisista syistä epäluotettavaa. Hänen mukaansa erityinen riippuvuus koskee ohjusten suuntausjärjestelmiä, viestintäjärjestelmiä ja kehittyneimpiä hävittäjiä.

Suomi tulkitsee tilanteen toisin. Ylitalon mukaan riippuvuus ei ole operatiivinen tai strateginen riski, ja hän katsoo Suomen ostojen seuraavan Euroopan valtavirtaa, jossa sama F-35-tyyppi on käytössä tai hankinnassa 13 Euroopan maassa.

Laajempi paine kohdistuu nyt Euroopan puolustusteollisuuteen, kun U.S. vaatii liittolaisilta suurempaa vastuuta omasta puolustuksestaan ja vähentää samalla omaa tukeaan Euroopalle. Naton huippukokouksen alla Ankaraan kohdistuu odotuksia siitä, lisäävätkö Euroopan maat puolustusmenojaan ja kykenevätkö ne rakentamaan uskottavaa kapasiteettia ilman aiemman tasoista amerikkalaista tukea.

Brookings-instituutin Fiona Hillin mukaan Euroopan on kyettävä selviytymään ilman amerikkalaisia apujoukkoja, koska puolustuksen kehittäminen on laahannut jäljessä vuosikymmeniä. Samalla hän arvioi, että U.S. voi myöhemmin katua vetäytymistään, koska Eurooppa on ollut sille myös strateginen alusta voiman projisointiin.

Euroopan ongelmana ei ole vain rahoitus vaan myös tuotantokyky ja yhteistyö. Wolffin mukaan yhteishankkeet, yritysjärjestelyt ja ajattelutavan muutos kohti riittävän hyvää suorituskykyä etenevät hitaasti, vaikka juuri pitkän kantaman täsmäaseista ja ilmatorjuntajärjestelmistä on maailmanlaajuista pulaa.

Aiemmassa jutussamme käsittelimme Naton Ankaran huippukokouksen alla julkaistua vertailua, joka seuraa jäsenmaiden puolustusmenojen nousua ja sitä, miten vastuu Euroopan tavanomaisesta puolustuksesta siirtyy yhä enemmän Yhdysvalloilta Euroopalle. Artikkelissa korostettiin, että vaikka menot lähestyvät kahden prosentin minimitasoa, Euroopan puolustusteollisuudessa on yhä pullonkauloja esimerkiksi ilmapuolustuksessa, tiedustelussa ja pitkän kantaman iskukyvyssä, samalla kun Yhdysvallat vähentää tukeaan ja joukkojaan Euroopassa.

Tämä materiaali saattaa sisältää kolmansien osapuolten mielipiteitä, eikä mikään tällä verkkosivulla oleva tieto tai data muodosta sijoitusneuvontaa Vastuuvapauslausekkeemme mukaisesti. Vaikka noudatamme tiukkaa Toimituksellista Integriteettiä, tämä julkaisu saattaa sisältää viittauksia kumppaneidemme tuotteisiin.

Piditkö artikkelista?