G-24 vaatii IMF:n turvaverkon ja monenvälisen tuen vahvistamista kehittyville talouksille
Sotien, äärimmäisten sääilmiöiden ja kiristyneiden rahoitusolosuhteiden taustalla G-24:n mukaan maailmantalous säilyy kestävänä, mutta on yhä pirstaloituneempi ja epävarmempi. Ryhmä varoittaa, että kehittyviin markkinatalouksiin ja kehitysmaihin kohdistuu suhteettoman suurta painetta korkeampien lainakustannusten, heikompien valuuttojen, velkavaikeuksien ja häiriintyneen kaupan vuoksi.
Kohokohdat
- G-24 vaatii IMF:n 16. ja 17. yleisen kiintiötarkastuksen saattamista päätökseen äänivallan uudelleenlinjaamiseksi, IMF:n resurssien kasvattamiseksi ja vapaaehtoisiin rahoitusosuuksiin kohdistuvan riippuvuuden vähentämiseksi.
- Ryhmä vaatii Maailmanpankkia laajentamaan innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttöä ja kohtuuhintaista lainanantoa sekä parantamaan velkajärjestelyjen ja avoimuuden kehyksiä velkahaavoittuvuuksien ratkaisemiseksi.
- G-24 vaatii $300 miljardin vuotuisen ilmastorahoitussitoumuksen täyttämistä vuoteen 2035 mennessä, sopeutumisrahoituksen kasvattamista sekä monenvälistä yhteistyötä verouudistuksissa ja globaalin hallinnon kysymyksissä.
Tämä artikkeli on käännetty alkuperäisestä tekstistä. Lue kirjeenvaihtajamme alkuperäinen versio täältä.
Vaatimuksia IMF:n, Maailmanpankin ja velkajärjestelyjen uudistamiseksi
Kuten Kansainvälinen valuuttarahasto raportoi, G-24 vaatii vahvempia monenvälisiä toimia haavoittuvien talouksien tukemiseksi, mukaan lukien riittävästi resursoitua, kiintiöihin perustuvaa IMF:ää ja nopeampaa edistymistä kiintiöuudistuksissa. Ryhmän mukaan 16. yleisen kiintiötarkastuksen oikea-aikainen toimeenpano vahvistaisi IMF:n rahoitusta, vähentäisi riippuvuutta lainatuista varoista ja parantaisi rahaston kykyä tukea jäsenmaita.Lausunnossa vaaditaan myös oikea-aikaisia ja merkityksellisiä tuloksia 17. yleisessä kiintiötarkastuksessa, mukaan lukien kiintiöiden uudelleenlinjaus, joka kuvastaa paremmin maiden asemaa maailmantaloudessa ja samalla suojelee kehittyvien markkinoiden, kehitysmaiden ja köyhimpien jäsenten vaikutusvaltaa. Ryhmä vastustaa vapaaehtoisten rahoitusosuuksien sisällyttämistä uudistettuun kiintiökaavaan.
G-24:n mukaan IMF:n politiikkojen säännöllisten tarkastelujen tulisi johtaa tasapuolisempaan toimeenpanoon ja suurempaan joustavuuteen kehittyvien markkinoiden ja kehitysmaiden painopisteiden osalta. Se lisää, että rahaston ohjelmien tulisi tukea kasvua, suojella sosiaalimenoja ja investointeja sekä välttää sopeutuspolkuja, jotka voisivat heikentää elpymistä.
Maailmanpankin osalta ryhmä toteaa, että maatalouteen, energiaan ja sosiaaliturvaan liittyvät strategiset sitoumukset ovat edelleen keskeisiä köyhyyden vähentämisessä, työpaikkojen luomisessa ja kriisinkestävyyden vahvistamisessa. Se tukee myös innovatiivisten rahoitusvälineiden, kuten riskinjakojärjestelyjen, hybridipääoman, portfoliositoumusten ja originate-to-distribute-lähestymistavan, jatkuvaa kehittämistä lainanantokapasiteetin kasvattamiseksi kohtuullisin kustannuksin.
Lausunnossa nostetaan velkahaavoittuvuus merkittäväksi esteeksi osallistavalle kasvulle monissa kehitysmaissa. Sen mukaan velkakestävyyskehysten, G20:n yhteisen kehyksen mallin, Global Sovereign Debt Roundtablen toimintamallin ja UNCTADin tukeman uuden Borrower’s Platformin päivitykset voisivat parantaa velkajärjestelyjä, avoimuutta ja velkojien välistä koordinointia.
Ilmastorahoitus ja huolenaiheet globaalista hallinnosta
G-24:n mukaan ilmastotoimien on edelleen perustuttava oikeudenmukaisuuteen sekä yhteisten mutta eriytettyjen vastuiden periaatteeseen, sillä siirtymäpolkujen on heijastettava kansallisten olosuhteiden ja kehitysprioriteettien eroja. Ryhmä pitää myönteisenä ilmastoriskien aiempaa suurempaa huomioimista velka-arvioissa ja Maailmanpankin Climate Change Action Planin jatkamista, mutta varoittaa, että hillintään, sopeutumiseen, vahinkoihin ja menetyksiin, biodiversiteetin suojeluun sekä kriisinkestävään infrastruktuuriin myönnettävä rahoitus on edelleen riittämätöntä.Se vaatii vähintään $300 miljardin vuotuisen ilmastorahoituksen täysimääräistä ja oikea-aikaista toteuttamista vuoteen 2035 mennessä. Tavoite asetettiin COP29:ssä, ja kehittyneiden maiden on otettava siinä johtava rooli. Ryhmä korostaa myös tarvetta kasvattaa sopeutumisrahoitusta merkittävästi, erityisesti kun joitakin monenvälisiä ilmastorahoitussitoumuksia perutaan.
Ilmastopolitiikan lisäksi G-24:n mukaan monenvälistä yhteistyötä tarvitaan kotimaisten resurssien mobilisoimiseksi ja kestävän kehityksen rahoituksen vahvistamiseksi. Se tukee kansainvälisiä verouudistuksia, joilla pyritään hillitsemään voitonsiirtoja, veronkiertoa ja laittomia rahoitusvirtoja, ja kehottaa samalla kehityskumppaneita kasvattamaan avustussitoumuksiaan maailmanlaajuisten tarpeiden kasvaessa.
Ryhmä katsoo myös, että luottamuksen palauttaminen maailmantalouteen edellyttää sääntöpohjaista monenvälistä järjestelmää, joka perustuu kansalliseen suvereniteettiin ja YK:n peruskirjan periaatteisiin. Se vaatii yksipuolisten pakotteiden rajat ylittävien talousvaikutusten tarkempaa arviointia sekä tiiviimpää yhteistyötä Bretton Woods -instituutioiden, alueellisten kehityspankkien ja muiden kansainvälisten toimijoiden välillä, myös tekoälyyn ja maailmankauppaan liittyvissä hallinnollisissa haasteissa.
Aiemmassa artikkelissamme UNDP:n pyrkimyksistä mobilisoida yksityistä pääomaa kehitysmaihin avustusvirtojen supistuessa käsittelimme sitä, kuinka järjestö laajentaa kumppanuuksiaan Maailmanpankin ja muiden rahoituslaitosten kanssa tukeakseen investointeja, työpaikkojen luomista ja riskienhallintaa. Artikkelissa todettiin myös toistuvien häiriöiden – energiakustannusten, ilmastovahinkojen ja kiristyneiden rahoitusolosuhteiden – aiheuttama paine sekä tuotiin esiin UNDP:n pilottihankkeet ja vakuutusaloitteet, joilla pyritään säilyttämään haavoittuvien talouksien investointikelpoisuus.
Viimeisimmät World Bank uutiset
- Forex
- Crypto